Tarkastuskäynti

Kuluvan talven ensimmäisten oikeiden pakkasten hellitettyä päätin käydä tarkastamassa Tähden kunnon. Yli puolitoista kuukautta olikin jo vierähtänyt talviteloille laitosta ja edellisestä vierailustani Niskalammilla. Imatralta on kyllä onnekseni löytynyt aktiivisesti Tähden kulloisestakin tilanteesta raportoivia ystävälliä tahoja, mutta omaa mielenrauhaa lisätäkseni ja yöunia parantaakseni, tuntuu aika-ajoin suoritettava henkilökohtainen tarkastuskäynti myös sesongin ulkopuolella tarpeelliselta.

Harmikseni hommaan varaamalleni päivälle sattui koko tammikuun huonoin ajokeli. Pelkästään menomatkaan, joka auton mittarin mukaan on karvaa vajaat 260 kilometriä, sain käytettyä melkein neljä tuntia. Yläpuolisista kuvista saa varmaan todisteen siihen väittämään, että yksi ja vain viisi minuuttia kestänyt kahvitauko ei tätä aikataulun venymistä aiheuttanut.

Puolenpäivän aikoihin kurvasin kuitenkin lopulta turvallisesti satamaan ja löysin yllättäen Tähden kellumasta täysin jäistä vapaana, vain muutamat jäänrippeet ahterissa ja viilareissa roikkumassa.

Kansille kertynyt ja pienenä lisäeristeenä toimiva noin kaksikymmentä senttinen lumikerros ei aihauttanut mitään sen suurempia toimenpiteitä, joten tarkastelin vain aluksen silmämääräisesti ulkopuolelta. Kuvia rapsin samalla useampia etenkin takatäkistä, jonne ajatuksenani on todennäköisesti jo tulevana kesänä rakentaa jonkinlainen laitoja kiertävä penkkirakennelma sekä pöytä.

Seuraavaksi siirryin sisätiloihin, jossa aloitin tarkastamalla automaattipilssipumpun toiminnan. Mahdollisien vuotojen varalta tutkin taskulampun kanssa pilssin lisäksi huolella erityisesti kaikuluotaimien läpiviennit, keulapotkurinseudun sekä tietenkin pohjakaivon ympäristön. Pohjakaivon jäänestona toimivaan ilmataskuun pumppasin myös lisää ilmaa aivan kuten jokaisella tarkastuskäynnillä edellisenäkin talvena. Löysin myös pohjakaivon ylälaidasta kameran avulla minulle aivan uuden läpiviennin, johon olisi todennäköisesti mahdollista kytkeä ilmausletku. Jos tällainen letku olisi toissakesänä ollut toiminnassa olisi moottorin Varistaipaleen kanavalla ilmalukon takia kokema lämpiäminen todennäköisesti jäänyt tapahtumatta. Onneksi Wickström ei tuolloin kuitenkaan keittänyt eikä esimerkiksi kannentiiviste vahingoittunut. Ihmetystä tietenkin herättää miksei tuota ilmaputkea ole heti alunalkaen kytketty toimintaan?

Seuraavana tarkastin akut. Käyttöakkujen jännite oli 12,8 volttia ja käynnistysakkujen 25,6 volttia. Lukemat olivat mielestäni suht' ok, vaikka hitusen ylempänä olin niiden toivonut olevan. Akkujen latauksen olin täksi talvikaudeksi järjestänyt tavallisten akkulaturien kautta. Viime talven automaattilaturikokeilut, kun osoittautuivat epäonnistuneiksi. Syksyllä hankkimani suojaerotusmuuntajan omaan pistokkeeseen kytkin viimeisen reissun päätteksi muutaman euron hintaisen vuorokausiajastimen, josta puolestaan roikalla jaoin sähkön kahdelle laturille. Toinen siis 12V ja toinen 24V. Kytkin tuolloin latausjaksoksi 2x15 minuuttia. Nyt käynnilläni uskalsin tuplata vuorokauden latausajan sillä tiedän olevani jo noin kuukauden päästä tulossa taas käymään Tähdellä ja tässä välissä mitään ylilatausta tuskin pääsee tunti/vrk latauksella tapahtumaan. Nuo viidentoista minuutin latausjaksot ajastin muuten myös jokaisen eri puolille vuorokautta.

Vielä selvennyksenä tuohon suojaerotusmuuntajan asennukseen sellainen asia, että tein sen kytkennän syksyllä silleen, että laitteen omaan pistorasiaan tulee aina jännite maasähkön ollessa kytkettynä. Seinällä olevalla syötönvaihtokytkimellä valitaan puolestaan käytetäänkö aluksen kaikkien muiden pistorasioiden sähkön lähteenä suojaerotusmuuntajan kautta tulevaa maasähköä vai 12V käyttöakuista virtansa saavaa invertteriä vai kytketäänkö molemmat irti. Tämä viimeisin vaihtoehto on nyt käytössä eli aluksen mihinkään muuhun pistorasiaan kuin suojaertusmuuntajan omaan kiinteään rasiaan ei tule tällä hetkellä maasähköä. Mielestäni tämä oli paras ja käytännöllisin ratkaisu.

Polttoaineen tihkumista esiintyi syksyllä säiliöiden venttiileissä sekä tuossa ikuisessa murheenkryynissä eli toissakesänä asentamassani lasisessa vedenerottimessa. Kiristin tuolloin kuitenkin venttiileitä sekä tiivistin vedenerottimen tiivisteliimalla, kuten taisin jo aiemmin kertoa, ja ainakaan näin aluksen ollessa seisonnassa ei vuotoja näyttänyt enää onneksi näkyvän.

Lopuksi tutkin ja kuvasin myös takatäkin alapuolista tällä hetkellä suuren tavarapaljouden alle hautautunutta tilaa, jotta sinne aikomaani uutta peräkajuuttaa voisi alkaa kotipuolessa todenteolla suunnitelemaan. Ajatuksena tässä on lisätä nukkumakapasiteettia ja tarvittaessa myös kykyä tarjota hiukan yksityisyyttä sitä halajavalle. Myös tällä hetkellä vielä tässä samassa takakannen alaisessa tilassa sijaitsevan wc:n parantelu on ollut suunnitelmissa, mutta katsotaan nyt mihin aika keväällä ja kesällä sitten lopulta riittää.

Edellispäivien myräkkä oli tunkeutunut huonojen ovitiivisteiden välistä myös sisätiloihin ja vielä viime metreillä kiikutin ajohyttiin talveksi jääneet tyynyt ja patjat parempaan suojaan vastaavilta tapauksilta.

Tämän kaiken jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle. Työnsä hyvin hoitaneet aura-autot olivat jo tässä vaiheessa vapauttaneet väylät aamun lumikurimuksesta, joten paluumatka hoitui onneksi hitusen tulomatkaa kivuttomammin.