Imatran satamaan

Heräilimme edellispäivän koettelemusten jälkeen seuraavana aamuna kaikessa rauhassa. Tämän johdosta jo aamupalaa syödessämme saimme kuulla kuinka Ruhansaaren laiturissa yötä kanssamme viettäneet veneet yksi toisensa jälkeen käynnistivät koneensa ja poistuivat paikalta. Laiturin toisessa päässä yöpynyt pieni punahyttinen hinaajakin, jota en vielä ollut ehtinyt edes mennä ihastelemaan saati tunnistamaan, ehti harmikseni irroittamaan kiinnitystouvinsa.

Lopulta Tähti oli laiturin ainoa alus, kun viimeinenkin fiskarimallinen matkavene hävisi kohti kotisatamaansa. Jutustelin illalla kyseisen paatin omistajan kanssa, joka kertoi isänsä aikoinaan rakentaneen aluksen. Hänen 30 vuotiseen Saimaan matkailuun oli ehtinyt mahtua kaikenlaisia tapahtumia, mutta alakerran Herramme kaltaista ei hänkään ollut koskaan ennen kohdannut. Illalla rantaan saapuessamme kuulunut koneen matala ja rauhallinen käyntiääni oli kuulema ollut "nautittavaa" kuultavaa. Tästä syystä Wickström saikin konehuoneessa sitä illalla ihmetellessämme kovasti ihailua osakseen.

Saatuani ahdettua aamupalalla vatsani täyteen pekonia, papuja, paistettuja kananmunia, paahtoleipää ja kahvia pureuduin syvemmin eilisen blackout -tilanteen aiheuttajiin. Löysin ruorin etupuolisesta kojetaulusta pienen penkomisen jälkeen yhden ainoan eräälle merkkivalolle virtaa tuovan plussajohdon irrallaan. Sen viereiseen metalliseen tukipalkkiin se lienee eilen hipaissut ja aiheuttanut oikusulun tunnetuin seurauksin.

Vaikka vika oli pieni niin haitta oli sen verran suuri, että katsoin järkevimmäksi samantien erottaa kriittisimmät laitteet eli kaikuluotaimen ja karttaplotterin kaikista muista sähkölaitteista ja siirtää ne kaikki pari päivää takaperin asentamani DSC/VHF -puhelimen sulakkeen taakse. Myöhemmin ne voisi tietenkin toimintavarmuuden nimissä vielä sijoittaa omien varokkeidensa taakse, vaikka tämän yhdenkin sulakkeen koko laskujeni mukaan näyttäsi riitävän kaikille kolmelle aparaatille.

Pientä mietiskelyä asiassa aiheutti myös se, miksi plotteri on alunpitäen kytketty samoihin sähköihin esimerkiksi juuri moottorin varoitusvalojen, pyyhkijöiden yms. kanssa? Jotenkin olin virheellisesti - ja asiaa tarkistamatta - kuvitellut, että plotterin ja ruotelin etupuolisen kojetaulun sähkönsyöttö ovat ilman muuta omien sulakkeidensa takana. Siirtäessäni näistä jälkimmäisen kulkemaan vanhan lattasulakkeen sijasta automaattisulakkeen kautta en todellakaan tullut testanneeksi, onko karttaplotterikin mukana tässä ryhmässä. Sitten kytkin vielä uuden viime syksynä asentamani kaikuluotaimen hölmöyksissäni plotterin virransyöttöön kuvitellen edelleen kytkennän olevan kuvatun kaltainen. Asian tarkistaminenhan olisi ollut todella helppoa, joten hiukan harmittaa oma ajatelemattomuuteni. Epäselvyyteen ja virheelliseen olettamukseeni vaikutti osaltaan varmasti myös se, että vanhempaan sulaketauluun ei ole asentajien toimesta merkitty mitä kunkin sulakkeen takana on. Ainoastaan muutamasta tällainen merkintä löytyy, mutta nekin ovat minun erilaisten asennustöiden ohessa jälkikäteen tekemiäni.

Tämän kaiken ohella vaikuttaa myös siltä, että ellen olisi muuttanut ruorin etupuolelle menevää yleissyöttöä taannoin komentosillan uuteen sähkökaappiin omalle automaattisulakkeelle, jonne puolestaan tulee minun laittamani paksukaapelinen syöttö suoraan akulta, olisi edellispäivän kaltaisessa vikatilanteessa palanut vanhan sulaketaulun pääsulake ja se jos joku olisi aiheuttanut päänvaivaa. Lienee siis syytä lähitulevaisuudessa käydä huolellisesti läpi vanhojen lattasulakkeiden taakse sijoitetut laitteet ja merkita ne huolella ylös vastaisuuden varalle. Vielä parempi olisi tietenkin uuden isomman sulaketaulun asentaminen ja kaikkien sillan sähköjen uusiminen sekä sijoittaminen automaattivarokkeiden taakse.

Sähkötöiden jälkeen puolenpäivän hujakoissa mekin laittauduimme matkalle. Suuntasin eilistä tuloreittiämme pitkin Hietasaarta kohti, sillä halusin ehdottomasti käydä tarkistamassa löytyisikö satamaan opastavia viittoja päivänvalossa. Kiikareilla tiirailin saaren itäpuolistä väylää pitkin kulkiessamme lahdukkaa kohti ja löysin yhden pienen reimarin, joka tältä etäisyydeltä vaikutti eteläviitalta. Muita merkkejä en yrityksistäni huolimatta havainnut. Asian olisi tietenkin voinut vielä tarkistaa lähemmäs ajamalla, mutta päätin kuitenkin matkaa jouduttaakseni jatkaa eteenpäin ja tulla joku toinen kerta valoisan aikaan etsimään reitin satamaan.

Kuulin muuten myöhemmin, että kyseisessä paikassa on useampi veneilijä kolhinut alustaan juuri näihin pelkäämiimme kiviin. Siinä samalla varmistui lopullisesti myös tunne oikean ratkaisun tekemisestä, kun vaihdoimme illalla satamapaikaksemme läheiset Ruuhonsaaret.

Kiersimme Kyläniemen kärjen ja ajoimme jo Ristiinan reissulta tuttua reittiä Suur-Saimaan Mäntyselän yli Satamosaaren ohi Imatran kylpylän rantaan. Ei ole muuten mitenkään selvää tuon Suur-Saimaa nimen oikeaoppinen käyttö. Asiasta lisää tuolla.

Mutta se siitä. Palataan takaisin Tähden kannelle..

Siellä nimittäin paistoi aurinko ja lännenpuoleinen perän takainen tuuli pysytteli rauhallisissa 3 m/s lukemissa. Tämän johdosta lämpötila kohosi päivän aikana lähes 13 celsiusateeseen. Sillalla oli ajoittain aukaistava jopa molemmat ovet, kun paidan selkämys alkoi tuntumaan kostealta. Syksyinen Saimaa tarjosi siis parastaan.

Muutamia muita huviveneilijöitäkin oli myös liikkeellä, mutta hauskimman "vastaantulleen" yllätyksen tarjosi matkamme aikana taakseni komentosillan pöydälle ilmestynyt kuva tukkilauttaa hinaavasta Tapolasta. Huvikäytössä eläkepäiviään viettävästä aluksesta löydät lisää tuolta.

Iltapäivä oli edennyt jo pitkälle kiinnittäytyessämme kylkikiinnityksellä Imatran sataman etelänpuoleiseen isommille veneille tarkoitettuun A-laituriin. Jotenkin tuntuu, että tätä vierasvenelaituria ei ole ainakaan mainostamisella pilattu. En äkikseltään nimittäin muista juuri kenenkään kohtaamamme veneilijän kertoneen vierailleensa täällä. Ehkä tätä epäkohtaa parantaakseen Imatralla ollaankin parhaillaan tarttumassa toden teolla sataman kehittämishankkeeseen.

Mahdollisuuksia ainakin on. Erinomainen satamapaikka kaiken kokoisille aluksille, upea rantatie vai pitäisikö peräti sanoa boulevardi, kylpylä, hotelli ja harrastusmahdollisuudet aivan rannassa ja vielä ravintolapalveluitakin tarjolla. Myös pari risteilyalusta tarjoamassa elämyksiä Saimaalle halajaville, mutta veneettömille matkailijoille.

Imatra ja Vuoksenniska on muuten aikoinaan ollut yksi Saimaan suosituimman ja tuottoisimman Savonlinna-Lappeenranta -laivareitin satamapaikoista, joten historiaakin löytyy. Niin ja tietenkään ei matkailumielessä sovi unohtaa - vaikkakin täältä rannasta käsin hiukan etäällä olevia kohteita - Imatrankoskea, Valtionhotellia eikä myöskään harmillisesti kuilun partaalla heiluvaa IBBF:ää eli Imatran Bigband Festivalia.

Mekin etsimme satamaseremoniat hoidettuamme uimavarusteemme ja lähdimme viettämään loppupäivää kylpylän aaltoihin. Syömässäkin käytiin ja muutama drinkkikin nautittiin. Nuoriso intoili erilaisten pelien parissa ja sai kuin saikin kasöörin lopulta heltymään ja kustantamaan heille jo aikoja sitten luvatun hotelliyön. Minun huolekseni jäikin sen seurauksena viettää yksinäinen yö Tähdellä. Uskollinen laivakoiramme oli onneksi kuitenkin siellä seuranani, hänellä kun ei ollut ehdotonta tarvetta päästä hotelliin.

Kävimme vielä aamulla koko porukalla hotellin valmiilla aamupalalla ennen viimeistä lyhyttä siirtymää Vuoksenniskan möljään.

Siellä oli aluksen loppusiivouksen lisäksi tarjolla vielä muutakin ohjelmaa. Olin nimittäin vihdoinkin löytänyt katsastusmiehen hoitamaan Tähden vuoden 2015 huvivenekatsastuksen. Rantaan ilmestyi asiantuntevan ja mukavan oloinen Herra Särkinen, joka paljastui pian myös veneenrakentajaksi (Veneveistämö Uusi Aalto).

Muistatte ehkä kesäisen vuodatukseni, jossa kaipailin monelle meistä veneilijöistä tarpeellista asiansa osaavaa ja rakentavassa hengessä palauttetta veneen kunnosta ja varustuksesta antavaa maalaisjärjellä varustettua katsastusmiestä. Tässä oli nyt sellainen. Aluksen varusteet läpikäytiin kaikessa rauhassa, muutamia hyviä parannusehdotuksia annettiin, tarvittavat asiakirjat kirjoitettiin ja niin oli Tähti taas virallisesti katsastettu.

Koneen tunnit Niskalammilla olivat muuten 169h. Reitillä Niskalampi - Peräsaari - Puumala - Kylmäsaari - Linnavuori - Sulkava - Puumala - Ruuhonsaaret - Imatra - Niskalampi, moottori pyöri siis yhteensä 23 tuntia.

Alla vielä lisää matkan saldoa. Ensimmäisen kutsumanimi lienee "Ysikymppi"?

Tässä puolestaan menee vanhemman vielä nimettömän ja korsteenittoman hinaajan vetämä tukkilautta, jota Ysikymppi avustaa. Mielestäni kannattaa vielä erikseen huomioda tukkiniput, jotka niputettiin - nuoren laivurin oivalluksesta - milläs muulla kuin nippusiteillä.