Ahkiolahden kanava ja Kallavesi

Joku jo kysyikin, kun on jäänyt kertomatta omasta aiemmasta veneilyharrastuksestani. Tässäpä siis "lyhyt" yhteenveto asiasta. Ennen sitä kuitenkin sähköpostiosoite, jonne voi kirjoitella jos jotakin asiaa sattuisi jollakin minulle olemaan. Luen sitä todella satunnaisesti, mutta joka tapauksessa.. se on sellainen kuin.. tahtilaiva@gmail.com

Pienestä pojasta asti olen aina haaveillut vanhan laivan omistamisesta ja kaikki veneisiin ja varsinkin laivoihin liittyvä on kiinnostanut kovasti. En kuitenkaan ollut koskaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, veneillyt Oulujärven ulkopuolella. Nelisen vuotta sitten sain kuitenkin lopullisen kipinän oman veneen hankintaan. Reilut 9 metrinen matkavene, jonka kunnostin ja varustelin parin vuoden aikana täydellisesti toimikin ikäänkuin mentorina veneilyyn. Perehdyttäminen alkoi mukavasti, kun koskaan aiemmin merellä tai yksin veneilleennä ajoin paatin Turun seudulta Helsinkiin parhaimmillaan yli 15 metriä puhaltaneessa syysmyrskyssä. Kaksi ikimuistoista päivää siihen meni. Jo sillä matkalla tuntui siltä, että kunhan hiukan on hommia opeteltu voisi suurempi alus tulla kysymykseen. 

Edellisen veneemme ja siihen asentamani eteenpäinnäyttävän kaikuluotaimen kanssa kolusimme paljon luonnonsatamia. Veneilimme Turun saariston ja Kotkan välisellä merialueella kaikenlaisissa keleissä lumisateesta helteisiin huhtikuusta joulukuuhun. Senkin veneen matkoista ja varsinkin perusteellisesta remontista meinasin blogin tehdä. Jotenkin kuitenkin tuntui, että vasta joskus tulevaisuudessa löytyvä oma Laiva on sitten se juttu. 

Pari vuotta ehdin myös ympäri Suomea kierrellä erilaisia laivaprojekteja katselemassa. Parista laivasta hieroimme kauppaakin, mutta tuloksetta. Lopulta monen mutkan kautta Tähti tuli vastaamme. Toivomuksena, jos sellaisia tässä tapauksessa edes saa esittää, oli vanha suht' hyväkuntoinen rautalaiva jolla olisi mielenkiintoinen historia. Mielestäni löysin juuri sellaisen.

Tähti niin kuin melkein kaikki muutkin vanhat, nykyään huvikäytössä olevat entiset ammattilaivat, ovat ehtineet olla useiden yksityishenkilöiden omistuksessa. Silläpä jotenkin tuntui vaikealta aloittaa kirjoittaminen laivasta, josta toisilla on paljon pidempi aikaisempi kokemus. Olisin kuitenkin itse laivahommia suunitellessa ja niistä haaveillessa halunnut lukea rehellisiä ja kokemuspohjaisia tarinoita laivaharrastuksesta. Myös aivan sen alkumetreiltä. Sellaista en kuitenkaan tällaisista aluksista löytänyt. Tässä siis ollaan.

Paljon mielenkiinntoista opettelua sekä haltuunottamista ja seikkailua erilaisissa tilanteissa. Uusia haasteita ja jotakin muutakin tekemistä lomalla kuin auringonotto. Sitähän tämä harrastus sisältää. 

Sitten hiukan reissumme jatkosta.

Nerkoon kanavalta päästyämme ajelimme oikein mutkaista ja mukavaa maisemareittiä pitkin aina Ahkiolahden kanavalle asti. Ujutettuamme varsin onnistuneesti itsemme Maaninkajärven ja Onkiveden välisestä kanavasta, jossa järvien pintojen korkeusero on yli kolme metriä, pyöräytimme Tähden uittomiesten laituriin heti sulun alapuolella.

Kävimme kahvilla ja jäätelöllä kanavan ylittävän maantien varressa olevalla kioskilla. Juomavettä otimme sieltä mukaamme myös, kun se oli päässyt melkein loppumaan. Sen jälkeen ajelimme vielä jonkin matkaa kunnes oli aika vetäytyä yöpuulle. Yön vietimme ankkurissa Saunalahti nimisessä lahdukassa vain satakunta metriä Iisalmi-Kuopio-väylältä.

Viereinen hauska kuva Oulujärveltä oli pakko laittaa tähän muistutuksena siitä, että ankkuriketjun hakkaaminen yöllä aallokossa ei ole ainoa haaste, jota ankkurissa olo perheellemme tarjoaa. Juuri mainitsemassani Saunalahdessakin kumivene piti varta vasten laskea Tähden päältä veteen, jotta kaverimme pääsee läheiseen saareen omille asioilleen.

















Seuraavana aamuna matkamme jatkui näin iloisissa ja aurinkoisissa merkeissä kohti Kuopiota aina Tikkalansaaren uuden aukaistavan rautatiesillan edustalle..

Noin 500-600 metriä ennen siltaa, juuri kun olin soittamassa sillan aukaisuhenkilökunnalle, alkoi konehuoneesta vanha Herra Wickström antamaan taas merkkiä kierrosten hiipumisesta. Löysäsin kaasun ja laitoin vaihteen vapaalle. Kone sammuikin hetken päästä ja ei auttanut muu kuin ohjata Tähti juuri sopivasti kohdalle sattuneelle hiukan matalammalle kohdalle ja kiirehtiä sen jälkeen keulakannelle ankkuripelin kimppuun.

Tällä kertaa suodattimien vaihto, veden valuttelu tankkien tyhjennyspropuista ja järjestelmän ilmaus ei ottanut aikaa kuin puoli tuntia. Onneksi olin ostanut varasuodattimet jo Kajaanista. 

Tämän pienen jumpan jälkeen tartuin luuriin ja soitin sillan avaavalle kaverille ja sainkin kuulla, että juuri nyt olisi hyvä hetki hoitaa alitus. Wickströmiä olin tätä ennen ehtinyt kymmenisen minuuttia koekäyttää eri kierroksilla jotta mahdollinen vesi paljastaisi itsensä. Kaikki kuitenkin toimi normaalisti ja niinpä jatkoimme matkaamme Kuopion matkustajasatamaan, josta sain Tähdelle paikan Karjalankosken ja Puijon etupuolelta. Saimme jättää laivamme pariksi päiväksi komeaan seuraan ja käydä itse sillä välin leikkaamassa kotona nurmikkoa ja pesemässä pyykkiä.