Ruskaretken loppu

Savonlinnaan ei Tähti-laivan ruskaretkellä tultu pysähtymis- eikä myöskään rantautumistarkoituksessa vaan kippari oli miehistöltä salaa suunnitellut oman risteilyohjelman, joka sisälsi vierailut Lypsyniemeä lukuunottamatta melkein kaikissa kaupungin laivasatamissa ja telakoilla. Ajatuksena oli siis laivabongaus Tähden kannelta.

Ensimmmäiseksi pyörähdettiin Inkilänniemessä, josta löydettiin Olli, Tyrsky ja Jermac. Sitten matka jatkui kohti vanhaa telakka-aluetta Pääskyniemeä ja sen viereistä Pääskylahtea. Sieltä aivan Savonlinnan Syväsataman vierestä Vuohisaaren pohjoispuolelta tavattiin monta kertaa vesilläkin kohdattu ja uusimman Laiva-lehden mukaan omistajaakin 2.5.2016 vaihtanut puskija-Hanhi Sotka-proomunsa kanssa.

 

Syväsatama puolestaan tarjoili meille myöskin jo vanhan tutun m/s Helgan. Sieltä matkamme jatkui Olavinlinnan eteläpuolitse katsomaan, mitä alkukesästä Kanavansuun Perinnelaivatelakalla kohdatulle ja vakituisesti Riihisaaressa majailevalle s/s Salamalle nyt kuuluu? Myös vuonna 1914 Savonlinnan konepajalta valmistunut Tervahöyry s/s Mikko oli Maakuntamuseon laiturissa.

Ai niin.. Ennen Olavinlinnaa Kyrönniemessä omassa laiturissaan kiinni ollut vanha hinaaja meinasi unohtua. Puhuin puhelimessa juuri sitä sivuutettaessa ja aluksesta kauempaa jälkikäteen otetut kuvat eivät onnistuneet, joten nimikään ei sitten jäänyt mieleen.. Ettei se vaan ollut vuosi takaperin Haislahdessa näkemämme m/s Furon? Harmi, kun en muista!

Pääskylahden pohjukka.

Sitten saavuttiinkin jo Savonlinnan keskustaan, jossa kierrättelimme itsemme hienojen höyrylaivojen vieritse. Paikalla olivat s/s Paul Wahl, s/s Savonlinna ja ehdoton suosikkini, puolitoistakantinen s/s Punkaharju. Tämän kauniimmaksi ei vanha matkustajahöyrylaiva voi mielestäni oikeastaan tulla. Jos ymmärsin lehdistä kerrotun ja tulkitsin aluksen mastossa olleen lipun oikein, kuului ainakin tämä nimenomainen alus edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Hotelli Punkaharjun kauppaan. Eli se on tällä hetkellä ikäänkuin hotellin laivastoon kuuluva alus. Myös satamassa ollut Savonlinna - Kuopio väliä liikennöivä m/s Puijokin täytyy tietenkin mainita.

Haislahti, jossa Citymarketin rannassa näytösti olevan jokin suuri proomu - olisikohan ollut m/s Tyrskyn työntämä Vorokki - ohitettiin törkeästi. Mutta sen takana häämöttikin koko kuvausretkemme antoisimmaksi tiedetty satama. Nimittäin Laitaatsillan telakka.

Jollakin tapaa laivaliikenteen (ilmeisen pysyvistä) haasteista meitä muistuttivat heti ensimmäisessä kuvassa esiintyvät, Nettiveneessä parhaillaan 170 000 euron hinnalla myynnissä oleva hinaaja-Roteva sekä telakan rannassa jo monetta vuotta makaava matkustajalaiva s/s Suur-Saimaa, jonka huomasin kuitenkin jälkikäteen olevan korjausurakan kohteena. Tässä pari linkkiä aiheeseen: s/s Suur-Saimaa 1 ja s/s Suur-Saimaa 2. Voimia vaan sinne, massiivisen kunnostustyön läpi viemiseen!

Seuraavassa aikataulusyistä johtuen hiukan "törkeästi" ja luettelomaisesti esiteltynä Laitaatsillassa kohtaamamme alukset. Jos vain suinkin onnistuin, niin yritin kuitenkin kaivella ja liittää kuvatekstiin linkit kaikkien aluksien netistä löytyviin tietoihin, jotta tiedonjanoiset pääsevät helposti asiassa eteenpäin.

Chr. Kontturi

S/s Heinävesi

M/s Matarista löytyy Itä-Savo lehdessä julkaistu juttu.

S/s Puhois

Tässä linkit s/s Laurin blogiin ja Oberon III:sta kertoville Suomen Höyrypursiseuran sivuille.

S/s Kalle Tihveräinen

S/s Tippa

S/s Janne

Tässä vielä s/s Rauha ja s/s Tommi Tytti-proomunsa kansssa sekä lisäksi vielä s/s Halla IX ja Repola 5 Anja-proomunsa kanssa. Pahoittelen tätä suurta linkien määrää, mutta löydättepähän ainakin aluksista kiinnostuessanne varmasti lisätietoja. 

Kun tämä yksityinen syysregatta oli vihdoinkin koettu, jatkoimme taas eteenpäin. Kipparin ehdottamista matkakohteista miehistö päätyi pienen mietiskelyn jälkeen valitsemaan Kesamonsaaren Piispanhuvilan, jonne pujoittelimme pienten saarten välistä merikorttien syvyystietoihin luottaen. Luottamusta riittävän kulkusyvyyden löytymiseen lisäsi tieto siitä, että rannassa olevaan möljään ovat joskus muinoin kiinnittyneet myös saaren ohi kulkeneella reitillään liikennöineet höyrylaivat.

Reittimme Kesamonsaareen.

Lähestyessämme Kesamonsaaren rantaa näimme jo kauempaa siellä olevan muitakin. Ilo miehistön keskuudessa nousikin ylimmilleen, kun lähemmäksi ajaessamme havaitsimme tulevan yön laiturikaverimme olevan m/s Sölven. Tämä vuosina 1917-1920 Onkilahden konepajalla Vaasassa rakennettu suuri ja hienokuntoinen alus olikin meille tuttu jo parin vuoden takaisesta Leppävirran Unnunkan Vanhojen laivojen regatasta. Ja vaikka tätä Enso Gutzeitin hinaajana vuosikymmeniä sekä Savonlinnassa ns. oopperalaivana toiminutta alusta kipparoi tällä reissulla toinen ja meille ennalta tuntematon miehistö, muodostui heidän kanssa viettämästämme mukavasta illasta kaikin puolin ikimuistoinen "jälleennäkeminen". Tunnit Kesamossa 379h.

Tähti näyttää aika pikkuruiselta suuren Sölven vieressä.

Mukavan seuran lisäksi myös maistuvat tarjoilut sekä ruoka- että juomapuolella olivat antamassa vielä lisäpontta illanvietolle. Mikä parasta jungmannejakaan ei myöskään unohdettu, sillä Sölve tarjosi heillekin uusia kavereita. Seuraavana päivänä jätettyämme jo Piispanhuvilan taaksemme, mieltä lämmitti myös se, että saimme syksyisestä ajankohdasta huolimatta nähdä muitakin vanhoja aluksia kulussa.

Kaverukset kuvattuna vanhalta rikkimenneeltä laivalaiturilta.

Kesamonsaaren Piispanhuvila.

Päärakennuksen vanha pirtti, joka on veneilijöiden vapaassa käytössä.

Seuraavana päivänä aloitettu kotimatka käynnistettiin vajaa parituntisella siirtymällä takaisin Vekaraan. Siellä miehistö vaihtoi sitten taas takaisin autokyytiin ja kippari jäi Tähdelle nauttimaan ansaituista päiväunista. Kun ne olivat ohi, pääsi alakerran Herra Wickström taas työnteon makuun. Otimme suunnaksi Puumalan, jossa olisi taas edessä sekä tankkaus, että septintyhjennys. Jälkimmäiseen ei oikeastaan olisi vielä ollut mitään tarvetta, mutta talven lähestyminen houkuttaa pitämään septisäiliön mahdollisimman tyhjänä. Sen sijaan Tähden vain 400 litran vetoiset polttoainetankit olivat jo varsin tyhjän oloiset. Lurautinkin syysillan hämärtämässä ja tyhjässä Puumalan satamassa säiliöhin 314 litraa dieseliä. Sitten siirryttiin septin imutyhjennyslaitteen viereen ja, kun huomasin siinä touhuillessa myös viime kerralla rikki olleen pilssintyhjennyskoneen letkun tulleen korjatuksi, hoidettiin sekin asian samalla kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Alkumatkastahan olin jo aloittanut tyhjennyksen, mutta hommaa varten varatun kanisterin täytyttyä jättänyt sen kesken.

Kotimatkalla.

Tunnin pysähdyksen jälkeen lähdettiin taas eteenpäin. Lehmäinselällä hämärä alkoi muuttua jo pimeydeksi ja Hätinvirralla ei enää näkynytkään muuta kuin linjamerkkien, reimarien ja lossin valot. Näin jatkettiin aina Parkonniemen pohjoispuoliseen Parkonlahteen saakka, jonne laskin ankkurin tuntimittarin osoittaessa 379h. Hetkistä aiemmin Luukkolanvirrassa - kuin etiäisenä tulevasta ankkuripaikasta - tuli vastaan kukas muu kuin puskija-Parkko. Sivuutin sen pimeyden takia sen verran etäältä, että aluksen nimi selvisi vasta sen Hätinvirran lossille itsestään tekemän VHF-ilmoituksen myötä.

M/s Tiira ja jokin toinen alus Puumalan sataman aallonmurtajaan kiinnittyneenä.

Syysillan rauhaa Puumalan satamassa.

Parkonlahden ankkuripaikan tarjoama suoja lounaasta puhaltanutta tuulenvirettä vastaan oli juuri sopiva. Tähti ei juurikaan kääntyillyt, mutta myöskään ankkuriketju ei kolkkanut. Tästä syystä sainkin nukkua yön kaikessa rauhassa. Seuraavan aamun tiesin myös olevan pitkään aikaan ainoan, jolloin herätyskellon käyttö ei olisi pakollista. Tästä syystä heräsinkin univelat taatusti pois karistaneena vasta kymmenen jälkeen aamupäivällä.

Pitkä aamupala, kannella auringonpaisteessa nautittu kahvikupillinen sekä lokikirjan kirjoittelu olivat omiaan vielä lisäämään rauhaisaa tunnelmaa. Jatkaessani muutamaa tuntia myöhemmin taivallusta kohti Niskalampea tulin vilkaisseeksi myös lämpömittaria, joka osoitti tyynellä Huuhanselällä peräti 16 astetta celsiusta. Lämpötilan ja taas kerran vastaan tulleen m/s Tapion kohtaamista lukuunottamatta ei tältä viimeiseltä etapilta löydy oikeastaan mitään erityistä raportoitavaa.

Aamu Parkonlahden aurinkoisella ankkuripaikalla.

Kyläniemen lossin lähettyvillä vastaan tuli englantilainen huvivene.

Tähden jättäminen muutamaksi viikoksi makaamaan tarkoitti tietenkin taas useamman tunnin arpeettia, mutta sekin hoitui niin kuin aina ennenkin. Tunnit Niskalammilla olivat lopulta 382h. Eli koko tämänvuotisen ruskaretkemme aikana moottori oli käynnissä yhteensä 30h.

Honkkovirran länsipuolella ja Koivuluodon itäpuolella olevan pohjoisviitan huomasin karttaplotterin näytöllä muuttuneen eteläviitaksi.

Mainittakoon taas muistutuksena sekin asia, että jos jonkin aluksen kuva ei jostakin syystä saa olla esillä tässä blogissa niin laittaisitteko asiasta viestiä tännepäin, osoitteeseen tahtilaiva@gmail.com Poistan tai muokkaan mielelläni kirjoitelmiani semmoisiksi, ettei niistä aiheudu pahaa mieltä kenellekään. Kiitos!