En olekaan aiemmin tainnut esitellä kuvamateriaalia Tähteä edeltäneen veneemme remontista, jota tein talvina 2011-12 ja 2012-13. Joidenkin teidän kanssa olen aiheesta kyllä jaaritellut, mutta tässä muillekin maistiaisia projektista. Pahoittelen, kun jutusta tuli hiukan pitkän oloinen sillä en halunnut jakaa sitää useampaan osaan vaan tarjoilla koko paketin samalla kertaa.
Kyseessä siis oli 9,2 x 2,9 metrinen noin 0,8 metrin syväyksellä varustettu matkavene, joka oli rakennettu Porvoossa vuonna 1978. Minulle kerrotun mukaan lasikuituinen rovi oli "Tötterman-muotilla" tehty ja mahonkiset hyttirakenteet oli taidokkaasti nikkaroinut joku paikallinen venepuuseppä. Noin 3000 kiloa painanut vene oli edellisten omistajien kertoman mukaan suunniteltu nimenomaan merellä liikkumista ajatellen. Se kävi minullekin selväksi muun muassa huomattavasta kölipainosta, joka oli saatu valamalla koko pitkä köli täyteen betonia. Alusta voisi varmasti kutsua jopa ylivakaaksi nimittäin palautuminen aallon jälkeen pystyyn oli varsin rajua. Irti olleet tavarat lentelivät ympäriinsä ennemmin palautuksen voimasta kuin varsinaisesta aallosta. Rakenteen vankkuudesta ja meri/matkaominaisuuksista kielivät myös rovin alaosan paksuksi laminoitu lasikuitu (n. 10-15mm.) ja hyttirakenteiden matala vähän tuulipinta-alaa tarjonnut profiili. Mikä tärkeintä, tämä "profiili" myös miellytti silmää niin kuin veneen paljon puuta sisältänyt olemus muutenkin. Tankkien koko n. 400 litraa, yläkanttiin mitoitettu moottoriteho ja tuon aikakauden veneeksi mielestäni käytännölliset sisätilat kertoivat ajatuksen olleen muutenkin mukana tätä alusta rakennettaessa.
Heti ensimmäisella matkalla ostettuani paatin, sain myös tuntumaa aluksen merikelpoisuuteen. Ajoin nimittäin sen kahdessa päivässä parhaimmillaan 14-16 metriä sekunnissa lounaasta ja paikoin avomereltä puhaltaneessa syysmyrskyssä Naantalista Helsinkiin. Siinä tuskin on mitään ennennäkemätöntä teille kokeneille merikarhuille. Eikä sitä tietenkään voi verrata vaikkapa Joshua Slocumin yksinpurjehdukseen. Minulle reissusta kuitenkin tekee ikimuistoisen se, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, (jos lapsuusajan satunnaisia venematkoja ei lasketa) kun veneilin merellä ja vielä sekin, että tein reissun yksin ja minulle täysin oudolla aluksella. Jos ette muuten tiedä, kuka Herra Slocum oli, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Siinä samalla selviää myös miksi yksin purjehtiessa kannattaa aina olla mattonauloja tai vaikkapa nastoja mukana.
Ja sitten alapuolelta. Aina löytyi lisää lahoa. Kysessä siis etuhytin läpimärkä katto sisäpuolelta kuvattuna. Vettynyttä vaneria sormella painaessa siitä suorastaan valui vettä.
Tässä ollaan jo aloitettu pistosahalla toteutettu lahonpoisto.
Kuten kuvista näkyy lahoa oli paljon ja päädyinkin lopulta purkamaan koko etuhytin katon, tiikkisen kävelykannen yläpuoliset seinät sekä tuulilasin kehykset. Joitakin kohtia rakenteesta olisi ehkä voinut säästää, mutta en voinut kuitenkaan kuvitella jättäväni mitään arvailuiden varaan. Lisäksi vanhan, vaikka kuivatetunkin, rakenteen yhdistäminen kauniisti uuteen olisi ollut todella työlästä ellei peräti mahdotonta.
Purkamisessa ei kauaa nokka tuhissut, joten jo syyspuolella aloitin veneen rakentelun takaisin edustuskuntoon.
Styyrpuurin puoleinen seinäpalanen liimauksien kuivuttua puristimet juuri irroitettuna.
Katon vanhat puretut ja takaisin kokoon liimatut tukikaaret uudelleen kiinnitettyinä.
Koko kylkivaneria ei onneksi tarvinnut vaihtaa, joten tässä mallaillaan uuden ja vanhan vanerin liitosta kohdilleen. Vanerien saumoja yritin huomaamattomasti piilotella mm. veneen rekisterikyltin alle ja kipparin sivulasin yläpuolelle.
Yläpuolella etukajuutan uusi katto puuvalmiina. Nostin samalla kattoa noin 30mm ylöspäin saadakseni hyttiin hiukan lisää tilaa ulkonäköä kuitenkaan muuttamatta. Valoisuuden takia hytin ikkuna-aukot ja kulkemisen helpottamiseksi myös kansiluukku suurenivat samassa operaatiossa.
Tässä sovitellaan tuulilasinkehyksiä paikoilleen. Kehyksiin niin kuin muihinkin rakenteisiin käytin Haminan suunnalta Seppälän venetarvike -liikkeestä hankkimaani ja alkuperäistä vastaavaa Okume -mahonkivaneria. Ainoastaan hytin kattolevy on koivuvaneria. Pääkaupunkiseudulta en tuolloin onnistunut mahonkivaneria edes löytämään paitsi viilutettuna. Seppälän venetarvike järjesti tarpeille myös nopean toimituksen Matkahuollon kautta. Toinen huomionarvoinen seikka liikkeen toiminnassa oli mahdollisuus tilata puutavaraa juuri sen verran kuin tarvitsi. Asiakasta ei siis pakotettu ostamaan kokonaista ja kallista vanerilevyä pienen tarpeen takia. Erinomaista palvelua!
Kehysten tukipalkkeina ja vanereiden kiinnitysalustoina toimivat pilarit tein mahonkilankusta. Sirkkelöin siitä ensin suiluja, jotka liimasin toisiinsa epoksilla. Lopulta muotoilin ne sirkkelillä, höylällä ja hiomakoneella vastaamaan ehjänä irti ottamiani alkuperäisiä osia.
Myös hytin kattopinnoite tehtiin epoksista ja Biltemasta hankitusta lasikuituverkosta. Tässä verkko on laitettu paikoilleen yhdellä epoksikerroksella.
Seuraavilla talkilla paksunnetuilla kerroksilla tehtiin kattoon vahvuutta.
Välissä valmistettiin uutta kevyttä ja helposti käsiteltävää kansiluukkua.
Uusi mittaritaulu on muotoutumassa.
Ja sitten jo lakataankin.
Seuraavaksi remontti siirtyi takakajuuttaan. Aluksi ajattelin vain tehdä paikkapalat lahoihin kohtiin, mutta niin siinä vain kävi, että koko takaseinä oli lopulta irti. Yksi kokonaan uusi kaari takakannen alle piti myös liimailla kokoon.
Ikkunan alalaitaan sen sijaan päädyin laittamaan paikkapalan.
Alla takahytti korjauksen jälkeen.
Tein myös molempien makuuhyttien seinille puiset ritiliköt pitämään petivaatteet irti kyljistä.
Veneen kaikki mahonkiset puuosat raaputtelin kaikesta lakasta puhtaiksi ja kyllästin sekä lakkasin ne uudelleen Rylardin tuotteilla. Kyllästyksen jälkeen ohuita lakkakerroksia taisi tulla 5-6 kappaletta.
Tässä on valmistumassa Reflexin kamiinalle tekemäni kaappi. Päädyin sijoittamaan kamiinan ahtaiden sisätilojen takia totutusta poiketen pressun alaiseen ulkotilaan ja ohjaamaa kaapista tulevan lämmön venttiilin kautta keskihyttiin. Etu- ja takahytti lämpesivät puolestaan kamiinan lämmittämien vesikiertoisten pattereiden ja termostaattiohjattujen puhaltimien avustuksella. Näin pieneen veneeseen vesikiertoisen keskuslämmityksen rakentaminen oli melkoinen haaste. Useita mutkia sisältävään putkistoon jää todella helposti ilmataskuja, jotka estävät tehokkaasti veden kierron ellei niitä saada kunnolla poistetuksi. Ilmausventtiilejä laitoinkin siksi useita eripuolille alusta.
Tässä laitetaan muoviputkesta tehtyä johtokanavaa ja lämmitysputkea lattian alle. Huomaa mustaan lämpöputkeen ilmauksen tehostamista varten tehty jyrkkä nousu.
Käytettynä ostamani kamiinan palomalja oli ruostunut puhki. Ei auttanut kuin tilata uusi. Tiedoksi epätietoisille, että Reflexin varaosat maksavat maltaita!
Siihen liittyen vinkkinä voin esimerkiksi kertoa, että jos joku tarvitsee uuden tai vaikkapa isompiputkisen kierukan kaminaansa niin kannattaa hankkia kaupasta metritavarana taivuttevaa kupariputkea ja taivuttaa se itse kamiinan ympärille. Hinta on murto-osa alkuperäisestä tuotteesta ja laatu täysin vastaava.
Yllä vesikierron toiminnan testausta. Kamiinan paikan ihmettelijöille tiedoksi etten käyttänyt lämmitystä tässä testissä, vaan testasin vain veden kierron toimimista pumpulla ja putkiston mahdollisia vuotoja.
Tässä on reikä valmiina odottamassa uutta 40 litraista Waecon Coolmatic -jääkaappia.
Akkulaatikon lahonneen pohjan uusiminen käynnissä.
Moottoriakin ehostin hiukan. Starttimoottorin, polttoainepumpun ja parin ruiskutusputken uusiminen olivat normaalien huoltojen lisäksi ainoat toimenpiteet mitä vanha Perkins 4154 vaati.
Konekopan heikohkot äänieristeet uusin myös ja takakajuutan potkurimelua vaimensin raskasmatoilla ja uudella äänieristyksellä.
Siinä paatti valmiina vesille. Pohjan vedenalaisen osan kävin myös läpi. Hioin sekä maalasin sen epoksi- ja antifoulingmaaleilla.
Myytyäni veneemme keväällä 2014 laivakuumeen tieltä lupauduin vielä tekemään muutamat muutostyöt uudelle minua isokokoisemmalle kipparille.
Kuljettajan päällä olevaa kattoluukun reikää suurennettiin reilusti. Mahonkivarastoni alkoi jo tässä vaiheessa ehtymään, mutta toteutin laidat tuollaisilla jatkopaloilla. Mielestäni onnistuneesta lopputuloksesta en harmikseni ole ottanut valokuvaa.
Tässä jatketaan vanhaa luukkua uuteen suurempaan aukkoon sopivaksi.
Karttapöytää päätettiin myös lyhentää ruorin siirtämiseksi eteenpäin.
Tässä vielä loppuun muutamia rakentelemiani pieniä yksityiskohtia.
Tässä puolestaan sisäkuvia remontin jälkeen.
Paljon kaikenlaista tuli tähän alukseen tosiaan rakennettua. Monet yksityiskohdat ovat varmasti jo kuvien puutteessa unohtuneet, mutta jotakin kuitenkin tulee vielä mieleen.. Pressun alle niin kuin koko veneeseenkin rakensin uuden ledivalaistuksen. Aurinkopaneelin ja eteenpäinnäyttävän kaikuluotaimen asennuksesta ja sähköjen uusimisesta olenkin jossakin yhteydessä teille jo kertonut. Tuulilasinpyyhkimet asensin myös kaikkiin etulaseihin aivan kuten automaattipilssipumputkin jokaiseen välilaipiolla erotettuun osastoon. Maston kunnostin ja asensin sinne valot pimeällä rantautumista helpottamaan. Pressu uusittiin ja sen kaaria korotin ulkonäkö säilyttäen lisätilan saamiseksi. Kaikki ikkunatiivisteet vaihdettiin, sinkkejä asennettiin, partaan valuma-aukkoja lisättiin ja tankitkin tuli puhdistettua manusluukkujen kautta. Yksi tärkeistä uudistuksista oli myös tiikkisen kävelykannen ja mahonkisien hytin seinien erottaminen huolellisesti toisistaan epoksikerroksella, jottei kansille satava vesi imeytyisi sitä kautta mahonkirakenteisiin. Paljon tuli siis muutaman vuoden aikana tehtyä ja sitä myötä tietenkin myös opittua.
Loppuun vielä hauska tarina veneen kauppapäivältä. Aina ei mene kuin Strömsössä!
Kaupat oli tosiaan sovittu jo huhtikuun 2014 puolivälissä ja käsiraha oli vaihtanut omistajaa. Toukokuun toiselle viikolle tultaessa minä olin puolestani hoitanut lupaamani muutostyöt ja varustellut muutenkin veneen vesillelaskukuntoon. Traktori tilattiin ja trailerimatka vesille alkoi. Vaikka meitä edeltäneen veneen lasku meinasi mennä mönkään sitä kuljettaneen pursiseuran traktorin jarrujen reistaillessa juuri veneluiskassa, niin meillä kaikki meni mallikkaasti. Auringonpaisteessa kävimme paatilla vielä pienellä koeajolla ja satamakuppilan terassilla pullakahvin äärellä loppukauppasumma suoritettiin sen jälkeen myyjän tilille. Käynnistin tämän jälkeen auton ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Noin viisi minuuttia myöhemmin puhelimeni pirahti ja kauhukseni huomasin soittajan olevan veneemme ostaja. Hätääntyneen ja hiukan hermostuneen oloinen kaveri puhelimessa sanoi ensitöikseen minulle, että "moottori ei nyt sammu"!
"Täh?" Oli muistaakseni vastaukseni tuossa tilanteessa, vaikka muistelen miettineeni myös vaihtoehtoista sananpartta. Se olisi mennyt: No sehän on hyvä! Usein moottorikäyttöisissä vehkeissä on ongelmana koneen huono käynnistyminen, mutta tässä tapauksessa ei näin onneksi ole. Joten ei muuta kuin vaihde silmään ja annat Rampan kalakattaa! Tätä vaihtoehtoa en sen herkullisuudesta huolimatta kuitenkaan uskaltanut käyttää. Siinä iltapäiväruuhkassa autoillessa mietinkin siis kuumeisesti, että mikäköhän tämän minulle ennestään tuntemattoman vian voisi aiheuttaa. Voitte varmaan kuvitella uskoiko ostaja siinä tilanteessa vian ilmenevän ensimmäistä kertaa!!! Pyysin häntä kuitenkin soittamaan minulle hetkisen perästä uudelleen, jotta saisin pienen mahdollisuuden tuumata asiaa itsekseni. Kohta puhelin soikin ja kaveri kertoi nappia aikansa paineltuaan koneen nyt yllättäen sammuneen.
Tästä johtuen ohjeistinkin häntä seuraavaksi testaamaan, kuuluuko sammutinta komentosillalta painettaessa koneen luota sähköisen sammutusreleen naksuminen. No kuuluihan se. Seuraavaksi pyysin ostajaa katsomaan ruiskutuspumpun luota olisiko siellä jotakin irti tai jumissa, kun kerran rele toimii, mutta moottori ei silti suostunut aluksi pysähtyämään ja sitten kuitenkin yllättäen pysähtyikin? Vika löytyikin hetkisen perästä selitettyäni ensin pienen hämmennyksen vallassa hänelle mikä on ruiskutuspumppu ja mistä se moottorista löytyy. Yksi sammutusreleen ja pumpun sammutinvivun välisen työtötangon pulteista oli vain päässyt löystymään. Huh!
Ja vielä pari pakollista maisemakuvaa Porkkalanniemen itäpuoliselta Kirkkonummen kuntaan kuuluvalta Stora Brändöltä. Kyseessä syyskesä 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.