Asiasta toiseen.. eli Valamosta Viinijuhlille.

Tummanpuhuva Juojärvi.

Tässä ajelee risteilyitä Valamosta käsin Juojärvelle sekä Varistaipaleen ja Taivallahden kanaviin tekevä m/s Sergei. Pahoittelen ikkunan läpi otetun kuvan heijastuksia. Sergein kipparin iloinen tervehdyskin hukkuu tyystin niihin!

Kuten kerrottua, Juojärvellä ja Tuusniemen satamassakin tuli Kuopiosta käsin piipahdettua ja poikettiinhan me vielä reissun lopuksi Valamossakin. Ajatus oli ollut käydä siellä pikaisesti vain päivittäin klo 18-21 tarjoiltavalla iltateellä ja jatkaa sitten Taivallahden ja Varistaipaleen kautta matkaa takaisin kohti Kuopiota. Luostarilla vierailu vain meni niin myöhäiseksi, että muutimme taas kerran lennosta suunnitelmiamme ja jäimme Valamon laituriin yöksi. Rauhaisa ilta oli myös sateeton, joten käytimme sen tietenkin hyväksi maalaamalla Tähden ajohytin ovet saman sävyisiksi muiden hyttirakenteiden kanssa.

Seuraavana aamuna ajelimme sitten itsemme kanavien ohi takaisin Suvasvedelle ja sen jälkeen Vehmersalmen Millibaarin kautta Pohjois-Savon Wanhat Laiwat ry:n saareen Ahvensaloon.

Ohitustilanne. Vesillä oli aurinkoisena päivänä vilskettä ja hyvä niin.

Vehmersalmella Tähti oli helpompaa parkeerata laiturin pohjoispuolelle, sillä yksinäinen ja tässä kuvassa puiden takana oleva Norppa -vene varasi keskelle pysäköitynä ja leveälle vedettyine harusköysineen varsin tehokkaasti koko laivalaiturin. Kuvan vasemmanpuolimmainen matkavene saapui paikalle myöhemmin.

Tähti lähdössä Vehmersalmen laiturista.

Ahvensalossa meidän oli tarkoitus mukavan illanvieton merkeissä tavata taas m/s Armidan miehistöä. He eivät muilta kiireiltään vain olleet (onneksi) vielä ehtineet paikalle, joten taas tartuttiin Tähdellä kiireen vilkkaa maalipensseliin. Tällä kertaa mustaa väriä saivat pintaansa ajohytin katolle vievät tikkaat, masto ja kaikki kannen viisi kiinnityspollaria.

Mukavan ja reilusti seuraavan vuorokauden puolelle venähtäneen illan jälkeen oli vuorossa tuhti pekonilla, munilla ja tomaattikastikkeessa seilaavilla pavuilla höystetty aamupala. Sen mahaan ujuttamisen jälkeen vaikutti viereinen alus vielä sen verran uneliaalta, että päätin tarttua tuumasta toimeen ja säätää vihdoinkin Wickströmin venttiilinvälykset.

Vaikkei toimenpide vie paria tuntia pidempään niin ei siihen ole parina edellisenä kesänä liiennyt suunnitelmista huolimatta aikaa. Niin kuin kaikessa, tässäkin hommassa on omat kommervenkkinsä, mutta suurin haaste ja ajankulu operaatiossa ei todellakaan ole varsinainen säätötoimenpide vaan venttiilikopan tiivistysliimaus. Kopan laitoihin ruiskutusputkia varten tehtyjä koloja on nimittäin melkein mahdotonta saada kerralla täysin tiiviiksi. Aina jostakin juoksee öljynoro, joka kuuman koneen kylkeä pitkin mennessään käryää ja sotkee ikävästi paikkoja.

Kiinni liimatun venttiilikopan irtoamista piti hiukan avittaa kampeamalla.

Hyvin olivat myös venttiilinvälykset Wickströmissä kohdillaan. Oikeastaan keulastapäin eli vauhtipyörästä lukien vain toisen ja neljännen sylinterin pakoventtiileissä oli säädettävää. Niistä viimeksi mainitussa hiukan enemmän. Säätöarvoina käytin edelleenkin minulle perimätietona laivan mukana siirtyneitä mittoja eli imu 0,30 mm ja pako 0,35 mm. Wickströmin DE -moottoreiden ohjekirjahan antaa välyksiksi tuumista milleiksi muutettuna varsin pienet, 0,13 mm lämpöisessä ja 0,20 mm kylmässä moottorissa.

Huomasin muuten samalla, että samaisen neljännen sylinterin pakoventtiilin keinuvivun toisessa päässä oleva rulla, jonka kautta voima välittyy venttiilinvarteen, ei ollut aivan pyöreä. Ainakin venttiilinvälys muuttui hiukan rullaa pyöritellessä. Muistan kuulleeni myös m/s Kyminsuun Wickström -moottorin rullien olleen samalla tavalla epäsymmetriset. Rulla ja sen "laakerointi" vaikutti kuitenkin aivan ehjältä enkä havainnut siinä ainakaan silmämääräisesti mitään epätavallista kulumaa, joten uskon tämänkin "ominaisuuden" kuuluvan Wickströmin tehtaiden alkuperäisiin erikoisuuksiin.

Tähän väliin voisin kertoa hiukan enemmänkin minua suuresti ilahduttavasta ja jo yli vuoden kestäneestä puhelintuttavuudesta Päijänteen puolella liikkuvan m/s Kyminsuu -laivan kiparin kanssa. Saimaan höyrylaivoissakin konemestarina ajoittain toimiva ja joskus vuosia sitten myös laivatuttavamme m/s Turson konehuoneessa työskennellyt Herra Puttonen on nimittäin onnistunut kaivamaan monenmoista uutta tietoa Wickströmin DE -mallin moottoreista ja haalimaan itselleen jopa useamman varaosakoneen varaston. Juuri mainitun venttiilikoneiston rulla-asian lisäksi hän on kertonut minulle esimerkiksi moottoreidemme olevan ns. märkäputkikoneita, joiden sylinteriputkien tiivistys hoidetaan vanhanaikaisesti kolmella suurella O-renkaalla. Se asia selvisi Kyminsuun moottorin yhtä sylinteriputkea irti käytettäessä. Syy tähän remonttiin oli jäähdytysnesteen valuminen öljypohjaan. Operaation aikana venttiilinnostimen tankojen huomattiin myös olevan eri mittaisia ja niiden yläpäässä olevien pienien kuppien keskenään eri kokoisia. Tämä tietenkin edelleenkin vahvistaa tietoa jokaisen Wickström -moottorin ja myös kaikkien niiden osien yksilöllisyydestä.

Puttoselta olen myös saanut kuulla koneidemme sylinterikansien olevan hyvin todennäköisesti Listerin valmistamia. Yksi mielenkiintoinen asia on myös se, että Tähdenkin moottori on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut alunperin varustettu Ebersbächer -turbolla, aivan kuten Kyminsuun vielä nykyäänkin. Herra Puttosen tietolähteiden mukaan nimittäin puolipuristuksella varustetut koneet ovat olleet turbottomia ja sillä ominaisuudella varustamattomat puolestaan aina turbollisia. Tämä fakta selittäisi hyvin myöskin sen tosiasian, että Tähden Wickström ei kuorman kanssa ota 830 rpm:ää suurempia lukemia, vaikka mallikyltissä lukee max 1000 rpm. Potkurin koko ja nousu sekä alennusvaihde luonnollisesti vaikuttavat myös tähän, mutta kun ne eivät vastaa millään tavalla yli 900 rpm lukemiin yltävän ja huomattavasti järeämmällä potkurilla varustetun Kyminsuun lukemia niin pidän tätä olettamusta hyvinkin todennäköisenä.

Tiivistysliimaus käynnissä.

Vaikka tämä jaarittelu Wickströmeistä olisi kuinka mielenkiintoista, niin palataan kuitenkin takaisin kesäreissuumme ja Ahvensaloon.. Venttiilikopan liimaus ehti säätöoperaation jälkeen kuivaa vielä edellisestä päivästä lämpimänä olleessa konehuoneessa reilut kolme tuntia ennen kuin meidän oli jälleen jatkettava matkaa. Ei olisi toki haitannut vaikka kuivumisaikaa olisi ollut enemmänkin, mutta ainakin suuresta liimamäärästä johtuvat purskeet olivat silloin jo kokonaan kovettuneet.

Harmi, kun Ahvensaloon aamulla tulleesta m/s Mursusta ja koko kolmen aluksen armaadastamme unohtui lähtökiireessä kokonaan ottaa valokuva. Meidän oli kuitenkin kiirehdittävä kohti Kuopiota ja Viinijuhlia, jotka olivat valikoituneet seuraavaksi matkakohteeksi. Jo pari kesää sitten lainattu m/s Möhkön paikka Maljalahdessa oli edelleenkin vapaana, aluksen ollessa telakalla Puumalassa. Se oli tietenkin meidän onni, sillä saimme näin Tähtemme aivan juhlien pelipaikoille. Suuri kiitos tästä Möhköläisille!

M/s Parkko.

M/s JS II.

Tähti, Koskelo, Koivuniemi ja Gustava.

M/s Ukko.

Pari päivää ja yötä kului Viinijuhlilla oikein rattoisasti. Ehdimmepä käyttämään jopa eräänä päivänä tuttaviamme pienellä risteilyllä. Vaajasalon ympäri kiertänyt reitti ajettiin rauhallisesti noin neljässä tunnissa. Karhonsaaressa, aiemmilta reissuilta tutussa laivalaiturissa, paistettiin mukaan otetut ja edellisyönä Kallavedestä nostetut kuhat oikeaoppisesti voisulassa ja ai että oli hyvää! Mastoon vedettyä juhlaliputusta riepotellutta pientä tuulta lukuunottamatta myös keli oli meille suotuisa.

Karhonsaaren laivalaituri.

M/s Juovesi

Kirjoittelimme Tähtimiehistön vierailusta Tuusniemellä ja siellä tavatusta m/s Juovesi -laivasta viime viikolla. Kyseiseen alukseen liittyen tahtilaiva@gmail.com osoitteeseen ilmestyikin pian kirjoituksen julkaisun jälkeen lisäinfoa sen hämärän peittoon jääneestä ja noin vuoden mittaisesta Joensuun ajasta. Joten.. Tässäpä Teillekin luettavaksi ja tutkittavaksi Herra Pitkäsen kokoama mielenkiintoinen infopaketti. Suurkiitos tästä hänelle!


"Moi..

Tässä muutama kuva Juovesi-laivasta Joensuun ajoilta.
Tuli Joensuuhun Tuusniemeltä  23.09.2008

Alkujaan katolla oli maisemasauna, se purettiin Joensuussa.

M/s Juovesi itsenäisyyspäivän risteilyllä.

28.10.2008 nimeksi tuli Pyhäselkä
21.05.2009 uutta maalia pintaan

Pohjois-Karjalan visiitti jäi vuoden mittaiseksi.
Syksyllä 2009 laiva seilasi Joensuusta Lappeenrantaan Rapasaaren rantaan.
Lappeenrannassa alus makasi rapiat vuoden, kunnes 16.05.2011 matkasi takaisin Tuusniemelle ja nimeksi tuli jälleen Juovesi.

Joensuussa laivalla oli suuret suunnitelmat, mutta varmaan ne kariutuivat kannattamattomina.
Harvoin Joensuussa pystyy risteilemään itsenäisyyspäivänä, Juovesi teki siinäkin historiaa (kuvat 020 ja 027).
Tässä lyhykäisyydessään Juovesi laivan Pohjois-Karjalan vierailu.
Laiva seilasi jonkun kerran myös Pieliselle ja taisipa olla Juukassa ravintolaivanakin jonkin aikaa."

Juoveden lentonäytös ja piipahdus Tuusniemellä

Saavuimme Pitkälahdelle illansuussa (koneen tunnit 459h). Rantoja lahden molemmin puolin koristivat punaiset venevajat, jotka toivat mieleen Saaristomeren maisemia värittävät, tosin yleensä Pitkälahden vajoja suuremmat rakennukset. Satamassa ajoimme Tähden Iiri- ja Säyne-nimisten alusten väliin. Hetkisen mietimme, viemmekö jonkun paikan, mutta koska varsinaista tungosta ei satama-alueella ollut, uskaltauduimme kiinnittämään Tähden laituriin.

M/s Säyne ja m/s Iiri.

Itse ilta sujui rauhallisissa merkeissä ja itikoiden sekä muutaman paikallisen nuorison edustajan lisäksi rannassa ei liikkunut muita. Ennen saunan lämmittämistä, kävimme käveleksimässä satama-alueella, josta löytyi mm. vanha kahvilarakennus, joka ei liene enää toiminnassa. Ainakin sen ikkunat oli peitetty vanerilevyillä ja muutenkin paikka vaikutti autiolta.

Pitkälahti on ilmeisesti pääosin outokumpulaisten veneilijöiden käytössä ja lienee läheisen kaivoksen huippuvuosina ollut nykyistä huomattavasti vireämpi. Tarina jopa kertoo, että joskus sieltä olisi löytynyt veneilijöiden käyttöön vanha Lada, jolla on tarvittaessa päässyt kauppa-asioille Outokummun keskustaan, jonne satamasta on noin kymmenen kilometrin matkaa. Ladaa ei kuitenkaan enää näkynyt ja muutenkin sataman tunnelma oli kovin unelias.

Kahvilarakennus.

Seuraavana päivänä pääsimme matkaan vasta puolelta päivin. Suunnaksi otimme Tuusniemen sataman, josta olimme katsoneet saavamme täydennystä niin polttoaine-, juomavesi-, kuin ruokavarantoihinkin. Matkalla kohteeseen pääsimme seuraamaan yksityistä Hornetin järjestämää lentonäytöstä keskellä Juoveden aavaa selkää. Päällämme lentelevä Hornet kaarteli yllämme hyvän tovin tehden silmuikoita ja syöksymällä pystysuorassa pilviin. Video- ja valokuvausyritykset eivät tee kunniaa lentäjän tempuille, mutta livenä lentoesitys oli ikimuistoinen.

Tässä on menossa talinauhaboksin rasvakupin täyttöoperaatio. Akseli pyörii eli liikkeellä ollaan.

Tuusniemi sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan kaakkoisosassa Juojärven pohjoisrannalla. Viihtyisältä satama-alueelta löytyy palveluja veneilijöille ja karavaanareille. Viereisen viihdekeskus HojoHojon rannasta saimme hinnasta hiukan neuvoteltuamme täydennystä myös Tähden tankkeihin ja satama-alueella sijaisevan Juovesi-laivan kahvilasta tarjottiin ystävällisesti lainaksi jopa polkupyörät, joilla näppärästi pääsimme Tuusniemen keskustaan toimittamaan kauppa-asiat. Ennen kuin jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdettamme Valamoa (465h), hörppäsimme vielä kahvit Juovesi-laivalla ja pääsimme tutustumaan alukseen myös lähemmin.

Noin 285 brt:nin vetoisesta m/s Juovedestä löytyy netistäkin jonkin verran tietoa. Se on rakennettu Paul Wahl & Co:n Varkauden konepajalla jo vuonna 1899 ja seilannut nimellä s/s Arvo aina vuoteen 1952 saakka. 1952-1981 se on kulkenut nimellä s/s Pikisaari 6. 1981-2004 nimi on puolestaan vaihtunut m/s Kuopioksi ja vuodesta 2004 alkaen se on ollut m/s Juovesi. Nimeä m/s Pyhäselkä ei mainita wikipedian tiedoissa, mutta sillä nimelläkin alus on liikkunut ilmeisesti ainakin joskus 2000 -luvun alkupuolella. Työuransa Juovesi on aloittanut rahtialuksena ja vuosina 1980-81 se on muutettu risteilyalukseksi. Voimanlähteenä on yli 500 hevosvoimainen kuusisylinterinen ja 22 litrainen Mercedes-Benz, joka antaa sille 10 solmun nopeuden. Nykyisin m/s Juovesi on ankkuroituna Tuusniemen satamaan ja sieltä voi varata niin hyttimajoitusta kuin tilaussaunankin ja laivan ravintolassa mahtuu syömään isommallakin porukalla.

Tämän videon toisena laivana esiintyy m/s Pyhäselkä.

Takakannen terassi.

Komentosilta.

M/s Juoveden komentosillalta löytynyt vanha kartta Juo- ja Kermajärvistä.

Peruutuspeilistä voi havaita myös toisia liikkeellä olevia aluksia.

Kattoterassi.

Keulan ankkuripeli.

Suurta ruuhkaa ei Tuusniemen satamassa vierailumme aikaan, kesäkuun lopussa vielä ollut. M/s Juoveden henkilökunta toivoikin kovasti ihmisten löytävän myöhemmin, ilmojen hiukan lämmetessä, paikanpäälle. Palvelu ainakin oli ensiluokkaista, eikä paikkakuntalaisia voida myöskään yrityksen puutteesta moittia. Heinäkuun puolessa välissä Tuusniemelläkin nimittäin kuhisee, kun Kutujuhlat kokoavat paikalliset ja vierailijat yhteen nauttimaan musiikista ja muusta ohjelmasta, jota m/s Juovedelläkin visiittimme aikana pidetyssä palaverissa kovasti suunniteltiin.