tiistai 30. kesäkuuta 2015

Heinävedeltä Metsä-Rajoon

Wickström työskenteli konehuoneessa ahkerasti kyyditen meitä eteenpäin Heinäveden satamasta. Vajaan parituntisen siirtymän jälkeen olimme Karvion kanavalla, jossa ajattelin taas suorittaa tankkauksen. Tankista oli vajunut edellisen Savonlinnan VS-Marinen bunkrauksen jälkeen vain noin satakunta litraa ja näin ollen jäljellä oli kyllä reilusti yli 200 litraa. Siitä huolimatta halusin varmistua siitä, että polttoainevarastomme pysyisivät mieluummin liian täysinä kuin tyhjinä.



Tankkauslaituriin ensin tyyrpuurin kyljeltä kiinnittäydyttyämme huomasimme kuitenkin dieselpistoolin letkun olevan aivan riittämättömän pituinen Tähden paapuurin puolella olevaan tankinreikään yltääkseen. Laituriin tullessa olin tällaista jopa ounastellutkin, mutta oli ollut helpompi ajaa kaijaan keula vastavirtaan ja kulkusuuntaamme osoittaen. Nyt ei kuitenkaan auttanut muu kuin virittää oikeanpuoleinen keulaköysi hiukan pidemmäksi ns. springiköydeksi, löysätä kaikki muut köydet ja alkaa koneella työntämään perää irti laiturista aluksen kääntämiseksi 180 astetta ympäri.



Kyseessä on aivan normaali manööveri esimerkiksi ahtaassa satamassa, virtaavassa vedessä tai tuulisissa olosuhteissa. Epänormaaliksi se kuitenkin muuttuu keulan noustua laiturin todella lähellä veden pintaa olevan laitapuun päälle. Keula ei tällöin asetukaan oikeaan kohtaan suhteessa köyteen ja alus alkaa kallistua potkurin työntämänä. Onneksi olin valppaana ja tajusin heti mitä tapahtuu. Kävin löysäämässä vedon pois ja Tähden oikaistua itsensä irroitin samantien myös kireällä olleen springin. Jatkoin hommaa siitä eteenpäin pitäen keulaa laituria vasten keulapotkurilla. Ja käännyttyämme yli 90 astetta aloitin ruori oikealle käännettynä "perinteisen" taaksepäin-potku eteenpäin-taaksepäin-potku eteenpäin rulianssin, jota avustin keulapotkurilla. Tällä tavalla toimien Tähti olikin pian oikeinpäin ja oikeassa kohdassa laituria tankkausta ajatellen. Tankin täytyttyä teimme taas samoilla opeilla 180 asteen käännöksen ja jatkoimme kanavaan.



Karviosta jatkaessamme silmäilimme samalla sopivia yöpymispaikkoja, mutta tuulet ja nimenomaan yöllä puhaltavat tuulet huomioiden emme löytäneet mieleistämme. Näin ollen jatkoimme aina Varistaipaleen kanavalle asti, jossa edellisvuoden kokemuksesta muistelin olevan laivalaiturin juuri ennen kanavakaivannon alkua.

Perille saavuttuamme hyvin hoidettu kanavamiljöö tarjosi meille mukavaa tunnelmaa aivan kuten vuosi takaperinkin. Tähden askareita hoidellessa törmäsin laiturilla myös paikalliseen veneilijään, joka antoi hitusen harmistuneena vastauksen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Ihmettelin nimittäin hänelle ääneen kuinka koko pienen pysäköinlaiturimme viereinen erinomainen satama on pyhitetty vain yhdelle ainoalle huoltoalukselle. Hänen kertomansa mukaan kyläläiset niin kuin kaikki muutkin huviveneilijät häädetään sen erinomaisten laitureiden luota samantien pois, vaikka satamassa ei juurikaan ole mitään toimintaa. Jos tuo todella pitää paikkaansa niin ei oikein voi muuta sanoa kuin, että kyllä on Varistaipaleella näiltäosin priorisoitu asiat kummallisesti. Hienosti ylläpidetty kanavan seutu ja hyvä vierassatama aivan Heinäveden reitin varrella kun luulisi olevan huviveneilijöihin hyvin vetoava yhditselmä.



Joka tapauksessa yö nukuttiin tukevaan laivalaituriin kiinnittyneenä ja minkäänlaisen tuulenvireen heiluttelematta Tähteä. Seuraavana päivänä kävimme ulkoilemassa ja jopa juoksulenkillä kesäisen Varistaipaleen vehreydessä ennen kuin matkaa taas jatkettiin.

Mökillään reittimme varrella ollut tuttu laivamies morjestettiin torvea soittamalla ja hänen laiturinsa edustalla pyörähtämällä.



Matkan aikana kävimme katsomassa seuraavaksi satamapaikaksi sekä Paimensaarta että meille suositeltua Levälahtea, mutta jatkoimme kuitenkin kuoppaisen Suvasveden ylittäen ajeluamme aina Metsä-Rajo nimiseen saareen. Sieltä ehtisimme seuraavana aamuna hyvin kauppaan läheiselle Vehmersalmelle, jossa todennäköisesti viettäisimme myös kyseisellä päivälle sattuvan keskikesän juhlan eli juhannuksen.



Usempi tuntisen siirtymän jälkeen rantautumisemme Metsä-rajoon olikin paikalle päästyämme varsin mielenkiintoinen urakka. Aloitimme hommat tietenkin laittamalla etukäteen köydet valmiiksi perän poijukiinnitystä ja keulan laituriin laittamista varten. Sillä aikaa saarten välisessä kaakkois-luoteissuuntaisessa kapeikossa 5-6 m/s puhallellut kaakkoistuuli pyöräytti meidät aivan väärään asentoon rantautumista ajatellen. Haimmekin tämän johdosta lisää vauhtia ja aloitimme uuden lähestymisen. Ajoin Tähden poijun tuulen puolelle ja tietenkin mahdollisimman lähelle, jotta saisimme pitkän peräköytemme ujutettua poijun lenkin läpi. Kaikki meni kuin Strömsössä siihen asti, kunnes laivan kylki painui kiinni poijuun joka puolestaan alkoi pyöriä kylkeä vasten mennessämme samaan aikaan koko ajan hitaalla vauhdilla eteenpäin.

Metrinen köyden pää, jonka olin vasta ehtinyt poijun kiinnityssilmukan läpi vetää hupeni kovaa vauhtia käsistäni ja lopulta siitä olikin päästettävä irti. Poiju siis kietoi pyöriessään köytemme ympärilleen ja kun kerran köydestä oli päästetty irti ei voinut muuta kuin aloittaa urakan taas alusta. Pyöräytin Tähden ympäri ja ajoin sen seuraavaksi poijun viereen silleen, että vasta keskilaivan jälkeen se tuli niin lähelle alusta, että ylsin työntämään köyden silmukan läpi. Näin emme pyörittäneet poijua laivan kylkeä vasten koko aluksen mitalla vaan vain muutaman metrin verran.



Juoksutin poijun silmukan läpi kiireesti muutaman metrin köyttä ja kiinnitin tämän jälkeen köyden toisenkin pään Tähden perän pollareihin. Keula ehti kuitenkin tällä välin jo ajautua vasemmalle pois laiturin kohdalta. Keulapotkurilla sen olisi kyllä saanut suunnattua oikein ja koneella olisin sen jälkeen voinut tönäistä meitä kyllä eteenpäin, mutta juuri potkurin kohdalla oleva poiju esti täysin tämän manööverin. Siinä tilanteen kehittymistä kannella seuraillessamme huomasimme myös unohtaneemme kumiveneen perään roikkumaan ja haittamaan poijuköyden käsittelyä. Se ongelma oli kuitenkin helposti eliminoitavissa ja siirsinkin sen seuraavaksi oikealle kyljellemme. Tällä välin tuuli kuitenkin ehti taas muuttamaan tilannetta olennaisesti ja roikuimmekin jo näyttävästi perä kiinni poijussa tuulen alapuolella,

Keksin onneksi keinon ja aloin keulapotkurilla ja lyhyillä potkuilla kääntää Tähteä kiertääksemme vielä kerran poijun ympäri perä valmiiksi siihen kiinnitettynä. No eihän se tietenkään onnistunut vaan märkä kiireessä kelvottomasti solmimani solmu antoi tuulen, konevoiman ja 22 tonnin painon edessä periksi ja olimme taas lähtötilanteessa. Kerin köyden takaisin laivaan, jottei se vielä kaiken huipuksi sotkeutuisi potkuriin. Tämän jälkeen olikin aika kaikessa rauhassa tuumailla tilannetta täkillä.


Siinäpä hiukan todistusaineistoa Tähden pirueteista ja alapuolella samainen ranta seuraavana aamuna tuulen jo tyynnyttyä.



Päätös oli selkeä. Ei ole tapana antaa periksi! Joten vielä kerran ajoimme poijun viereen ja juoksutimme köyden rivakasti sen lenkistä läpi. Sen jälkeen työnsin kokan vielä entisestään voimistuneesta sivutuulesta välittämättä koneen ja keulapotkurin avulla väkisin laituriin kiinni ja laskeuduin etukäteen laittamiani tikkaita myöten laiturille sitomaan kaksi keulapartaan yli roikkuvaa köyttä kiinni rannan kiinnityslenkkeihin. Samaan aikaan ahterissa kansimiehistö hoiti mallikkaasti osansa ja veti perän oikeaan asentoon poijun köyttä kirimällä. Kyllä oli juuri rantautumisvalmisteluita sataman edustalla tehdessämme saapuneella toisella huvivenemiehistöllä varmasti katsomista koko rahalla. Heidänkin noin 8 metrinen paatti ehti tuulen vaikutuksesta pyörähtää rannan suuntaisesti ennen perästä poijuun laitetun köyden kirimistä.

http://venelehti.fi/satamat/vuoksen-vesisto/melalahti-luutsalo/5260-metsa-rajo



Useamman tunnin mittainen ajomatka ja puolituntinen rantautumishässäkkä saivat vatsamme kurnimaan, mutta päätimme antaa kanssaveneilijöiden rauhassa valmistaa loimulohensa ja lähdimme katsastamaan saarta. Pieni lenkki käveltiin hentoa polkua seuraillen saaren länsipäähän, jossa rantakivellä nautittiin repusta löytyneet virvokkeet. Puolen tunnin päästä palatessamme takaisin laavulle saimme ilmoituksen vapaasta tulipaikasta ja näin ollen pääsimme ruoanlaittopuuhiin. Illanvietto Metsä-Rajossa ei erottunut suurestikaan edellisistä lukuunottamatta kiinnitysköysien harvinaisen työlästä säätämistä. Ennen kuin olin saanut Tähden olemaan tuulen vuoksi kolkkamatta laituriin piti nämä toimenpiteet suorittaa varmaan puolenkymmentä kertaa.





perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tähti-vieraita Oravista

Kuten edellisessä jutussa kerroin Haukivedellä Linnasaaren kansallispuistossa sijaitseva Hietasaari jätettiin päiväksi luvatun länsituulen jo keikuttaessa tuntuvasti saaren pohjoispuolella ankkurissa ollutta Tähteä. Vajaan tunnin verran rullasimme tämän jälkeen laitavastaisessa ja loppumatkasta myös laitamyötäisessä tuulessa kohti Oravia, jossa oli suunniteltu tehtäväksi lisämiehistön mönstraus.

Oikeammin kyseessä olivat kyytiime tulevat risteilyvieraat, jotka olivat halukkaita kokemaan Heinävedelle vievän vesireitin ja etenkin sieltä löytyvien kanavien tunnelmaa. Vuosi takaperin ajelimme samaisen väylän myötävirtaan Kuopiosta Savonlinnaan, mutta nyt oli aikomus verestää muistoja vastavirtaan kulkien.




Yksi vuoden takaisesta kanavaturneesta mieleen jäänyt ajatus oli edetä tällä kertaa rauhallisemmalla tahdilla. Toinen visio oli, ettemme viettäisi öitämme samoissa paikoissa, kuin edellisellä kerralla. Näillä suunnitelmilla lähdimmekin kyytiläiset mukaan poimittuamme matkaan. Kokka suuntautui Oravista pohjoiseen vievälle 1,8 metrin väylälle. Heti alkuun ruorimiehen paikalla koettiin elämyksiä Oraviveden mukavan pujotteluradan ansiosta.


Kotkaselällä ei tällä kertaa onneksi alkanut kone kilkattamaan viime vuoden tapaan, vaan sivuutimme sen niin kuin kaikki muutkin matkan etapit välikohtauksitta Suomen kesään olennaisesti kuuluvien vesi- ja raekuurojen sekä ajoittaisen auringonpaisteen saattelemina.

Ensimmäisen kerran katselimme yöpaikkaa jo heti Kontiosaaren pohjoispäässä, jossa pieni aivan väylän vieressä ollut lahti vaikutti otolliselta tälle manööverille. Lahdukkaan puhaltanut ja turvallista rantautumista vaikeuttanut terhakka luoteistuuli kuitenkin aiheutti päätöksen jatkaa matkaa vielä eteenpäin.


Tämän jälkeen Kiikanselkä ja Pyttyselkä ohitettiin yhtäkyytiä kiinnitettyämme kartalla huomiomme Säynämön möljään. Kansan raamattuseuran hoteissa olevan paikan pitäjille myöhäisestä ajankohdasta huolimatta soitettuani saimme heiltä luvan kiinnittyä laituriin yönviettoon. Köydet kirittyämme teimme vielä tulet leirikeskuksen nuotiopaikalle illallisen valmistamista varten.

Kyseinen laituri toimii ajoittain myös Kuopio-Savonlinna-reitillä kulkevan Puijo-laivan pysähdyspaikkana.



Matka jatkui seuraavana aamupäivänä maksettuamme ensin 18 euron laiturimaksun. Vieraamme pääsivät nyt vihdoinkin kokemaan niitä kaipaamiaan kanavia. Pilpan kanava oli täältäpäin saavuttaessa ensimmäisenä ja sen tuulisissa olosuhteissa läpäistyämme kiinnitimme Tähden kanavan laituriin aikomuksenamme nauttia hetken aikaa maisemista ja valmistaa ruokaa miehistöä varten.

Seuraavaksi vastaan tulleiden Vääräkosken avokanavan ja Vihovuonteen kanavan jälkeen olin suunnitellut yöpaikaksemme Kermankosken vierasvenesatamaa, jonka tyhjään laituriin ajaessamme paikan isäntä oli jo hyväntuulisena ottamassa meitä vastaan. Harmiksemme Kermassa ei kuitenkaan hänen kertomansa mukaan ollut tarjolla kauppaa, joka olisi tarjonnut suurelle ja jääkaapin tyhjyydestä päätellen ilmeisen nälkäiselle miehistöllemme heidän kaipaamaansa apetta. Kermankosken ravintolassa olisi tietenkin voinut nälkäänsä siirtää, mutta pienen äänestyssession tuloksena irroitimme kuitenkin köydet pollareista ja jatkoimme ajeluamme.





Tuossa linkki viihtyisän oloiseen Kermankosken satamaan: http://www.vierassatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=7950



Ja niin siinä vain lopulta kävi, että suunnitelmamme rauhallisesta etenemisestä miinoittui kaupan metsästyksen takia ja sulutettuamme itsemme vielä päivän kolmannesta sulusta eli Kerman kanavasta ajoimme suorinta tietä Heinäveden satamaan, jota Kermanrannaksi kutsutaan. Kauppa-asiat hoidettiin kylällä 1,5 kilometrin päässä pikapikaa ja taas kerran hätyytettiin Herra Wickström päivälevoltaan viemään meidät takaisin tulomatkalla havaitun Martinsaaren suojaisaan rantaan.



Saaren ohi päivällä ajaessamme pieneltä näyttänyt laituri osoittautunut rantaan varovasti eteenpäinnäyttävän kaikuluotaimen avustamana lipuessamme, etukäteistietojen mukaiseksi. Yhdellä ketjulla maissa kiinni ollut ja kaiken lisäksi vieläpä varsin heilakka laituri ei olisi kestänyt kiinnittäytymistä eikä varmaan edes pientä töytäisyä. Eipä sillä, ei se varmaan sellaiseen ollut tarkoitettukaan.

Tästä johtuen saatuamme peräköyden poijuun yksi porukasta lähetettiin keulapartaaseen kiinnitettyjä tikkaita myöten laiturille ja siitä rantaan laittamaan köydet sopiviin kiinnityspisteisiin. Toinen puuhun ja toinen rantakalliossa olleeseen kiinnityslenkkiin. Näin saimme köysillä virittelemällä Tähden juuri oikeaan kohtaan laituriin kuitenkaan osumatta. Tämä mahdollisti myös pienemmän laivaväen pääsyn omin avuin laiturin kautta maankamaralle. Taas paistettiin makkaraa, soudettiin ja saunottiin. Väittäisin, että kovin kaavoihin kangistunutta toimintaa tämä laivaharrastus.

http://venelehti.fi/satamat/vuoksen-vesisto/karvio-karjalansaari/5404-martinsaari

Vaihteleva sää jatkui myös Martinsaaressa nimittäin välillä etsittiin kiireesti sateensuojaa ja välillä taas paistoi aurinko hienoja sateenkaaria synnyttäen. 





Aamulla olikin sitten jo aika jättää vieraamme Heinävedelle jatkamaan lomamatkaansa muilla kulkuneuvoilla. Sinne siirryttyämme metsästelin samalla kertaa kylältä toimimattomaan kumiveneen perämoottoriin uutta sytytystulppaa ja Tähden septitankkiin laitettavaa saniteettinestettä. Kumpaakaan ei sieltä useasta vierailukohteesta ja pienestä ihmetyksestä huolimatta löytynyt. 




Ehkä hauskin tapahtuma oli, kun epäilin erään paikallisen kauppiaan petkuttavan minua ohjatessaan kysymään septinestettä kenkäkaupasta. Väite kuitenkin osoittautui todeksi uskaltautuessani hämmentyneenä kyseiseen putiikkiin. Vanhempi iloinen rouvashenkilö kertoi heillä täällä kenkäkaupassa usein olevan kyseistä tuotetta, mutta nyt juuri varaston päässeen harmillisesti loppumaan.




Lohdutuspalkinnoksi näiden epäonnistumisten johdosta ajattelimme ennen lähtöämme vielä pyörähtää tutustumassa arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemaan vuosina 1890-1891 rakennettuun Heinäveden upeaan puukirkkoon. Se näkyy korkealta paikaltaan kauas pohjoispuolisen Kermajärven selälle asti. Mutta mutta, kuinkas kävikään?


https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinäveden_kirkko

Tavallaan se olisi pitänyt edellisten tapahtumien valossa jo arvata. Nimittäin sekään ei ollut vielä auki. Vasta seuraavalla viikolla avautuva taidenäyttely pitäsi kirkon ovet avoimina vierailijoita varten. Nappasimme kuitenkin parit hienot ulkokuvat pytingistä ja marssimme kirkolta rantaan vievän jyrkän alamäen vauhdittamina takaisin Tähdelle. Sinne päästyämme heitimme hyvästit Kermanrannalle ja ohjastimme Tähtemme ulos satamasta.

Asiasta kiinnostuneille tiedoksi, että Savonlinnan ja Punkaharjun välisellä reitillä olevassa Taikinasaaressa asennettuun moottorimme tuntimittariin on tässä vaiheessa kertynyt 22 ajotuntia.







maanantai 22. kesäkuuta 2015

Haukivedelle



Paria päivää myöhemmin autoilimme takaisin Savonlinnaan jatkaaksemme keskeytynyttä risteilyämme. Suunnitelmissamme oleva siirtyminen Savonlinnan yläpuolisille vesille sai odottaa Tähdelle paluumme jälkeen vielä kuitenkin yhden yön ja aamupäivän. Unihiekat yön jäljiltä silmistä pestyämme kävimme nimittäin tutustumassa Riihisaaressa sijaitsevaan Savonlinnan maakuntamuseoon sekä viereiseen Olavinlinnaan.

Näillä reissuilla venähtikin tovi. Paljon riitti ihmeteltävää koko Tähden laivaväelle molemmissa vierailukohteissa. Parista Riihisaaren näyttelyn kuvasta löytyi myös paljon mielenkiintoista tarkasteltavaa ja niitä tuijottelimmekin hyvän aikaa. Harmillisesti museolaivat s/s Salama ja s/s Ahkera olivat telakalla ja s/s Mikkokin vielä suljettuna.

http://www.savonlinna.fi/riihisaari

http://www.savonlinna.fi/riihisaari/nayttelyt/museolaivat






Myös höyrykone ja -generaattori veivät ryhmältämme oman aikansa.


Olavinlinnan opastettu kierros ja pienehköön noin kymmenhenkiseen ryhmäämme kuuluneille asiasta kiinnostuneille lapsille juurtajaksain kaikkiin kysymyksiin vastannut esittelijä olivat myös elämys.

http://www.nba.fi/fi/museot/olavinlinna

Kuva Riihisaaresta, s/s Mikosta, Törninpyörän huvivenesatamasta ja tietenkin Tähdestä linnan tornista otettuna.


Ja tässä samasta paikasta kuvattuna etelästäpäin tultaessa Haukiveden porttina toimiva Kyrönsalmi, jonka tulisimme jo tänä iltana itsekin läpäisemään.


Aina on huvittelun ohella myös jokin projekti hoidettavana. Huomasin nimittäin edellisellä reissullamme Tähden sammuttimien seuraavan tarkistusajankohdan menneen umpeen toukokuussa 2015. Unohdin kuitenkin huoltoon vietäväksi aiotut sammuttimet laivalle kotiin edellisen kerran lähtiessämme, joten jouduin ratkaisemaan asian ostamalla uudet. Onneksi  2kg:n jauhesammuttimien parinkymmenen euron kappalehinta Puuilossa ei ollut ylitsepääsemätön eikä uusien lähes samankokoisten sammuttimien sijoittelu laivan interiööriin tuottanut mitään ongelmia.


Törninpyörän satamassa sammuttimien kanssa pelaillessa poikkesin välillä kannella vain nähdäkseni tutun paatin viime kesältä olevan myös kulussa.


Kulttuurinnälkäisen sielunruoka oli museovierailuilla hoidettu, joten enää vatsat ja Tähden polttoainetankit oli täytettävä. Pyörähdimmekin Savonniemen ympäri Haislahden puolelle hoitamaan nämä tarpeet. Tankkasin VS-Marinen pumpusta Tähden vielä yli 200 litraa sisältäviin säiliöihin noin 130 litraa dieseliä, kun arvelin seuraavan tankkauspisteen olevan useamman päivämatkan päässä. Jääkaappi täytettiin myös läheisen Citymarketin tarjonnalla ja septin tyhjennyskin hoidettiin samalla kertaa. Satamamanööverit ja laiturien vaihdot hoitelin tarkoituksellisesti yksin. Ajatuksena kun on, että tekemään oppii tekemällä!


Linjakas Halla XVII köllötteli kaikkien ihasteltavana Citymarketin kauppalaiturin länsipuolella.

http://www.steamship.fi/?cat=59



Sitten vain kokka kohisten kohti Kyrönsalmea ja Haukivettä.


Taas mietin linnaa ympäröivän virran pyörteissä ruoria pyörittäessa, että eipä olisi hauska kohdata tässä toista saman kokoluokan alusta. Varsinkin linnasaaren itäpään ja siellä olevan länsireiman välistä kulkeva väylä on sen verran kapean oloinen, ettei kohtaaminen olisi ehkä mahdollistakaan.


Pienen odottelun jälkeen etukäteen varaamani ja vain tasatunnein tapahtuva rautatiesillan aukaisu oli käsillä.

Haukiveden puolella meitä vastaan ajeli ensimmäiseksi Laitaatsiltaan tukkilauttaa hinaamassa ollut vanha tuttumme Chr. Kontturi. Tätä tapahtumaa puolestaan seurasi Savonlinnan lähivesillä tilausristeilyitä hoitavan Laivayhtiö Otukan m/s Elviiran kohtaaminen.

http://www.ieva.fi/welcome/index.php/fi/m-s-ieva-ja-m-s-elviira


Viime kesältä mieleeni jäi helteisen päivän pysähdyspaikaksi valittu Pienen Haukiveden Hietasaari, jota olin nytkin silmäillyt ajatellen siitä meille seuraavaksi yöksi sopivaa yöpaikkaa. Saaren pohjoispuolinen ranta tarjoaisi hyvän suojan yöksi luvattua 4-5 metrin etelätuulta vastaan.


Kokeilimme ensialkuun ajaa keulan kartassa matalalta vaikuttavan rannan rantaviivaan asti. Jäimme kuitenkin tällatavoin 6-7 metrin päähän rannasta, joten päädyimme ankkurointiin. Kumiveneellä pääsisimme kuitenkin helposti maihin.


Puiden sahaaminen, nuotion sytyttäminen ja makkaranpaisto tarjosivat miehistölle mukavaa iltaohjelmaa. Tähän tarkoitukseen pohjoispään suojaisa nuotiopaikka loikin oivat puitteet.


Sää vaihteli tasaisen varmasti auringonpaisteesta aina sateeseen ja tuuleen ja jopa ajoittaiseen sumuun asti. Tämä lieneen se kuuluisa Suomen kesä!


Seuraavaksi aamupäiväksi ja päiväksi luvattu jopa 10 m/s länsi- ja luoteistuuli alkoi aamupalan jälkeen nostattamaan aaltoja ankkuripaikallamme. Hiekka/sorapohjan ansiosta ankkurimme kuitenkin piti hyvin ja siivosimme ja järjestelimme tästä huolimatta aluksen sisätiloja vielä tovin ennen lähtöämme.


Yllä miehistön taidonnäyte.


Yläpuolisesta kuvasta huomaa hyvin kuinka mataloituva ranta sekä selältä puhaltava tuuli alkoivat aiheuttaa keikuttavaa aallokkoa.



Varusteita oli ennen tätä juhannusviikon reissuamme uusittu myös lämmityslaitteiden saralla. Investoin nimittäin vihdoinkin H-malliseen piipunhattuun pettyneenä edellisen lierihattumallin jatkuviin savutusongelmiin. Kuten olen jo Teille kertonut se sai kovemmalla tuulella ajoittain ilman kiertämään piipusta sisäänpäin. Joskus, tosin varsin harvoin, kamiina jopa sammui tämän tapahtuman johdosta.

Metsästin Suomesta puhelimella sekä Reflexin, että Tähdessä olevan Kabolan kamiinoiden jälleenmyyjät ja maahantuojat, kun halusin tehdä hankinnnan tällä kertaa kotimaasta. Yhdeltäkään heistä ei 90 mm:n putkeen tarkoitettua H-hattua kuitenkaan löytynyt. Muutenkin puhelut heidän kanssaan olivat masentavia. "Ei näitä oikein kannata pitää varastossa", "olemme pienentäneet varastomme olemattomiin, kun juuri kukaan ei nykyään hanki veneeseensä kamiinaa", "en oikein tiedä mistä kannattaisi kysellä" ja "kyllä joku rosteri-peltiseppä tuollaisen varmasti hitsailee" olivat moninaiset vastaukset kyselyihini.

Aukaisinkin näin ollen tietokoneen ja pienen hakemisen jälkeen päädyin jo edellisen veneemme lämmitysjärjestelmän rakentamisessa auttaneen saksalaisen Toplicht -nettikaupan sivuille. Sinne myöhään tiistai-iltana lähetetty tilaus, jossa pyysin tuotteelle kohteliaasti mahdollisimman nopeaa toimitusta sai sen ilmetymään suoraan kotiovellemme perjantaina aamupäivällä. Ja puhun siis samasta viikosta. Esimerkillistä toimintaa vielä, kun huomioi muutamaa kymppiä kotimaan hintoja pienemmän hankintahinnan, vaikka mukaan laskee 30 euron postikulutkin. Tämän jälkeen en myöskään yhtään ihmettele, miksei "aataminaikuisten" kamiinoiden kauppa Suomessa kannata.

http://www.toplicht.de/en/


Lähdimme tuulisesta Hietasaaresta vasta iltapäivän puolella. Tuolloin 10-13 metriä sekunnissa puhaltanut puhuri ei nostattanut kovinkaan mainittavia aaltoja reitillemme. Siitä huolimatta valitsimme käytettävissä olevista reittivaihtoehdoista suojaisimman väylän kohti Oravia, josta saisimmekin sitten lisää miehistöä riveihimme..