Osaa pienemmästä miehistöstä emme saaneet edes kyytiimme Unnukasta Konnukseen. Armida oli nimittäin verottanut porukastamme yhden matkalaisen kyytiinsä ja niin ajelimmekin vajaalla miehityksellä kohti kokoontumispaikaksi määrättyä Konnuksen kanavaa. Matkalla ei tapahtunut ihmeempiä. Vastaan tuli oikeastaan vain muutama sadekuuro ja suuri meille jo Nerkoon kanavalta tutun Matti-hinaajan vetämä tukkilautta. Väistettyämme sitä saavuimmekin melkein heti perille. Ilmoittautuessamme heinäkuun alkupuolella regattaan, meidän oli käsketty saapua vain Konnuksen kanavalle ja siellä kerrottiin olevan ihmisiä vastassa. Näin asianlaita olikin ja meidät neuvottiin ja autettiin kiinittymään Mursu nimisen paatin kylkeen. Toiselle puolellemme saimme Neljätoista nimisen laivan. Kiinittymiset, pohjaventtiilit sun muut jutut hoidettuamme laitoimme kävelysillan eli lankonkin Tähden keulalta rantaan ja lähdimme tutustumaan ihmisiin ja laivoihin sekä etsimään toisella aluksella paikalle saapunutta miehistömme jäsentä. Vastaanotto olikin kaikinpuolin ystävällinen ja oikein mukava ilta teatteriesityksineen kaikkineen siitä lopulta tulikin.
Seuraavana aamuna sain eräältä vanhemmalta laivamieheltä neuvoja Wickströmin nakutukseen liittyen. Hän kertoi joskus jo vuosia sitten painineen samanlaisen ongelman kanssa. Tosin kyseessä oli silloin ollut auton moottori. Apu vaivaan oli löytynyt kaksitahtiöljystä. Hän kertoi dieselkorjaamolla työskentelevästä tuttavastaan, joka oli sanonut ruiskutussuuttimen kärjen muodon muuttuvan, kun se kiristetään suuttimen päälle tulevalla laipalla tiukasti sylinterikanteen kiinni. Hänenkin moottorin sylinterikannesta oli kuulunut kova välillä voimistuva kalina. Pumppua ja suuttimia oli käytetty useampaan otteeseen huollossa, mutta ääni ei vain ollut hävinnyt. Lopulta oli kuitenkin selvinnyt, että suuttimien todella pienet sadaosamillin kokoiset välykset eivät tykänneet niiden kiinnittämisestä kanteen ja polttoaineen sekaan 1/1000 suhteessa lisätty kaksitahtiöljy oli ollut ainoa pelastus. Öljyn tarjoama voitelu oli vaikuttanut asiaan silleen, että pikkuhiljaa kolina koneessa oli vaimentunut. Kippari kertoi sen jälkeen joka ikisen omistamansa vanhan dieselmoottorin saaneen jokaisen tankkauksen yhteydessä pienen annoksen kaksitahtiöljyä.
Se, että vika ei vaihtunut sylinteristä toiseen Rääkkylässä vaihtaessani suuttimien paikkaa tarkoittaisi siis sitä, että ruiskutuspumpun neljännessä lohkossa olisi jokin vika, joka ilmenee vasta suuttimen ollessa kiinni moottorissa. Onko se sitten totta? Siihen en osaa vieläkään vastata, mutta kaksitahtiöljyä on nyt lisätty kaiken jo aiemmin lisätyn moottoriöljyn lisäksi tankkiin. Kolina on nyt vaimeampaa ja poistuu kokonaan muutaman minuutin jälkeen moottorin lämmettyä. Olen kyllä toiveikas ja kiitollinen vihjeestä, mutta katsotaan sitten jatkossa kuinka Wickström tähän suhtautuu.
Seuraavana päivänä laitettiinkin sitten jutustelun ja toisiin laivoihin tutustumisen lomassa juhlaliputus paikoilleen ja lähdettiin ajelemaan muutaman kilometrin mittaisena letkana kohti Unnukkaa. Viideksi solmuksi sovittu matkavauhti oli letkan loppupuolella hyvinkin ohjeellinen. Laivojen välit venyivät ja välillä lyhenivät miten milloinkin sattui. Haastetta tuli myös siitä, että Tähti kulkee tyhjäkäynnillä noin 4,8 solmua ja Herra Wickström puolestaan huolehtii siitä että esimerkiksi juuri viittä solmua ei vain meinaa saada ajettua. Hipaisu kaasuun ja mennään jo 5,5 solmua. Koneen tietyillä kierroksilla esiintyvä tärinä aiheuttaa myös rajoitteita käytettävissä olevaan kierrosalueeseen. Välillä jopa tuntuu, että eri päivinä tärinää esiintyy eri kierrosalueilla.
Yksin en kuitenkaan näiden asioiden kanssa paininut. Tervehdittyämme vilkutuksin ja muutamalla tööttäyksellä matkan varrelle regattaamme seuraamaan tulleita ihmisiä ja päästyämme lopulta takaisin Unnukkaan sain nimittäin useammaltakin kipparilta vertaistukea. Vaikeita ja hikeä pintaan nostattavia hetkiä oli eletty myös monella muullakin aluksella. Jo lähtö pois Konnuksen ahtaasta vanhasta kanavasta peruuttamalla oli haaste puhumattakaan kaikille alukselle sopimattomasta matkavauhdista. Veden virtaukset ja tuuli antoivat luonnollisesti vielä lisäväriä asioihin. Pieni pohjakosketus ja peräsimen kolhaisu rekisteröitiin ainakin tapahtuneeksi Konnuksen suunnalla. Joka tapauksessa järjestäjät selvisivät mielestäni kunnialla useamman kymmenen laivan regatta-ajosta ja varsinkin vastaanotosta laitureihin Unnukassa.
En tiedä mitä on tapahtunut, mutta vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että vanha kameramme onnistui hävittämään valtaosan regattakuvista. Laivapaljoudesta Konnuksen vanhoissa ja pienissä kanavissa ei tainnut meille jäädä yhtään kuvaa. Varsinaiselta regattapaikaltakin Leppävirralta vain muutama. Toisaalta vastaanotto laivaväen parissa oli niin mielyttävä ja jutustelijoita sen verran paljon, etten aivan kauhean monta kuvaa muistanut edes ottaa. Olin niin tohkeissani kierrellessäni toisissa aluksissa ja saadessani ohjeita mm. hyvistä tankkauspaikoista, pohjan huollosta, laivojen käsittelyistä ahtaissa paikoissa ja monesta muusta mieltä askarruttavasta asiasta. Tosiaalta näin jälkeenpäin ajatellen on ehkä myös ihan hyvä, että en kuvannut ihmisten yksityisinä kesäasuntoina toimivia laivoja vaan keskityin ihastelemaan laivojen ylläpitoon käytettyä aikaa ja tarmoa. Tai siis niiden tuloksia. Kuuntelin korvat höröllä juttuja hartaudella tehdyistä kunnostuksista ja ikimuistoisia tarinoita aluksilla tehdyiltä reissuilta. Aika moni laivanomistaja kävi viikonlopun aikana katsastamassa myös Tähden ja varsin moni mainitsi iloksemme myös pitävänsä näkemästään.
Koko miehistölle kaikinpuolin ikimuistoisen regattaviikonlopun mentyä oli sitten edessä pitkästä aikaa pari työviikkoa, joten.. Lisää Tähtitarinoita sitten kun matka jatkuu..
